Vihdoinkin yhdessä!

Viikonloppu ei voisi alkaa paremmissa merkeissä! Perjantain päätteeksi Se siirtyi Visan [ei Kopu] hillityllä vingahduksella omistukseeni ja mikä tärkeintä – vihdoinkin myös haltuuni, pikku kätösiini. Trallallaa. Pari viikkoa jouduin tilausta kaihoissani odottelemaan, mutta kestin sen kuin nainen, koska tiesin, että hyvää ja kaunista ei koskaan odota liian kauan.

Se on todellakin mini, käsittämättömän pieni, about spadduaskin kokoinen. Kauniit, pyöreät muodot ja erittäin hyvin käteen sopiva tunnelma. Ensitreffit lupaavat hyvää myös käytettävyysmielessä. Suomenkielinen opasvihko sisältää selkeän kuvauksen vempaimen toimintakykyiseksi saattamiseksi ja cd:ltä voi kuikuilla lisää ohjeita halutessaan. Käytön aloittaminenkin oli suhteellisen intuitiivista. Ei siinä pampulassa montaa nappia ole ja vanhana Olympuksen käyttäjänä logiikka tuntuu pelaavan entiseen malliin. Säätöjä tietty joutuu opettelemaan kuvauskohteiden avulla.

Jippii, kivaa, nymmää sit vaan rupeen valokuvaajaks;o)) Amatööriosaston Missetutkielmia luvassa, varo vaan! Siihen saakka lepuuttele nyt ihmeessä silmiäsi varastoon näissä elähdyttävissä, mieltä rauhoittavissa ja verkkokalvoa tyynnyttelevissä upeissa tunnelmissa.
--------
Ollaankohan me oltu Jarriaisen kanssa samassa kaupassa? Yritin epätoivon vimmalla onkia altaan viimeisiä broilerinfilepakkauksia kännyköityneen pariskunnan toppatakkiolka-asennuksen välistä. Ukko paasas käpälään [”Joo, ollaan just tääl kaupas ny ja tässä viikonlopun ruokaostoksia suunnitellaan”] ja hömelönoloinen ehtoisa emäntänsä notkui liimapapaperin lailla fleguna kyljessä – kumpikaan ei ollut pätkääkään kiinnostunut kaupan antimista, ei toisistaan eikä oikeastaan mistään muustakaan elollisesta. Menkää nyt helvetissä sitä kauppalappua virkkaamaan ja pubitällejänne sopimaan vaikka sinne makaroonihyllyn tai kreikkalaisten oliivien ääreen, minne tahansa pois massatarjousaltailta, etenkin Suurena Ostospäivänä. Mur.