keskiviikkona, tammikuuta 19, 2005

Joko sinulla on Oma?

Hyvät kanssamatkustajat, tervetuloa aikamatkalle [muinoin hetken aikaa jopa lähes hyvinvointivaltiona tunnetun Soumen] sairaudenhoidonestojärjestelmään. Kutsumme tätä aikamatkaksi siksi, että aikaa kyllä kuluu. Sitä kuluu itse asiassa aivan mahdottomasti, mutta sitäkin virikkeellisimmissä spriin ja lattiavahan tuoksuisissa olosuhteissa. Kiinnittäkää katetrit, kiristäkää Tenan teipit, nyt matka alkaa.

Studiossa meillä on virallisena valvojana tänään perusparveiluministeri Hyyskälä [hyvää iltaa] ja sosiaali- ja tärväysministeri Mönkiäinen [hyvää iltaa]. Welcome to our show.

Tässä jaksossa tutustumme sairaudenhoidonestokonseptin erääseen kulmakivekseen: Omalääkärijärjestelmään. Järjestelmään tutustumista vaikeuttaa se, että sen osaksi soluttautuminen tuntuu olevan mahdotonta. Niin hyvin on Omalääkäri piilotettu terveysaseman pommisuojaan, ettei häntä kerta kaikkiaan pääse tapaamaan paitsi joko uhkailemalla tai kyynelehtimällä [aidon tunteen pitää välittyä uskottavasti]. Herää epäilys, onko omalääkäri täysin näkymätön nimellinen pakastevirka [sinänsä hämmentävää, koska monet omalääkärin tehtävissä työskentelevät tohtorit ovat silminnäkijähavaintojen mukaan hyvinkin värikkäitä], jonka olemassaolosta ei ole todisteita? Joku tiettävästi kuitenkin käy palkkapussin aina plokkaamassa.

Saimme kuitenkin ujutettua kokeneen toimittajamme Tyyne Marevan Reumaverenpaine-Kortisonin kuin sattuman kaupalla systeemiin. Hän kytkeytyi järjestelmään salakavalasti hankkiutumalla ensin sairaalakuntoon. Ja aivan kuten olimme arvelleetkin, sairaalasta kehotettiin ottamaan viipymättä yhteyttä Omalääkäriin.

Omalääkärin suojaksi ja työrauhan turvaamiseksi on näemmä viritetty monimutkainen palkkakuoppahoitsujen ja ajanvarausjärjestelmien vyyhdikkö. Ajanvarausjärjestelmä kattaa aina vaan kuluvan päivän. Näppärää ja erittäin työllistävää! Päästäkseen tiedustelemaan kuluvan päivän olemattomia vapaita aikoja Omalääkärille, tulee soittaa aamulla klo 7.45 sharp Salaiseen Numeroon. Tätä soittelua toistetaan päivittäin, kunnes palkkakuoppahoitsu tilapäisesti hetkeksi herpaantuu ja vapaa aika pääsee livahtamaan ajanvarausjärjestelmästä soittajan tietoisuuteen. Tuolloin on syytä olla lähtövalmiudessa välittömästi, rollaattorin 5-vaihde silmään ja matkaan. Ettei vaan mene aika ohi. Näin Tyynekin vihdoin henkitoreissaan rullasi paikalle kaikkein pyhimpään, Omalääkärin lukkoon naulitun oven taakse.

Siinä odotellessa hän ehti muistella varhaisempia Omalääkärielämyksiään. Missähän se Galina Likistänkö, tuo Venäjän lahja suomalaisten vanhusten terveydelle, mahtaa nyt olla? Tyttö kesti kyydissä vain kolme kuukautta, ennen kuin siirtyi stressittömämpiin ja nähtävästi myös paremmin palkattuihin töihin. Ai, ai, kyllä sitä ehdittiin jo viittä eri verenpainelääkettä kokeilla Galinan kanssa. Aina vaan pahempaa myrkkyä Galina määräsi puhelimitse, kunnes oli pakko mennä nollaamaan elimistöä oikein sairaalaan saakka.

Entäs sitten tumma ja komea Öztjan Örmätik, jonka kanssa Tyyne asioi seuraavat kaksi kuukautta. Oli komea poika, mutta ei oikein löytynyt sitä yhteistä kieltä. Eikä oikeaa hoitoakaan sen puoleen. Öztjan lähtikin tuota pikaa jatkamaan opintojaan.

Viimeksi Tyynen asioidessa Omalla lääkärillään puikoissa sambasi lennokas latino Juan Mario ”SuperMario” Aljentes. Oli niin hymyilevä ja aurinkoinen poika, että ihan sydäntä lämmitti. Lääkityksensä lämmitti sittemmin muitakin kohtia, kun paineet värjäsivät Tyynen posket punaisiksi ja vippasivat päätä niin, että taas oli mentävä vaaka-asennossa sairastuvalle.

Niinpä Tyyne ei hämmästynytkään yhtään, kun oven avasi tällä kertaa Oma lääkäri Abuda Hubadu Mahuda. Abudan kanssa päästiinkin pian juttuun vaikka ajoittain Tyynen oli vaikea kuulla, mitä Abuda sanoi. Hänellä kun oli niin hillitty puhetapa ja mielenkiintoinen tapa ääntää kauniita suomalaisia sanoja [rindakippu, vereenpanemiittari, värikoe, päinsärky]. Mutta tunnollisesti Abuda selasi paksua lääkeluetteloa alusta loppuun ja lopusta alkuun - ja löysi kuin löysikin sieltä sellaista lääkettä, jota ei vielä ole kokeiltu.

Ja niin tyytyväinen sairaudenhoidonestopalveluiden nauttija Tyyne rollaili arvausasemalta apteekin suuntaan irvokasta reseptiä nyrkissään tiukasti puristaen ja päättäen raporttinsa loppukevelmään: ”On se vaan ihanaa, kun on Oma Lääkäri”.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home