perjantaina, tammikuuta 07, 2005

Omena onneksi singahti loitommalle

Äiti ei ole koskaan osannut olla yksin. Hän on kotoisin suurilapsisesta perheestä ja tottunut jo lapsena siihen, että ympärillä on sutinaa ja muita ihmisiä. Sisarusparvesta vain kaksi muutti aikoinaan pääkaupunkiseudulle. Tuo muuttoveli on jo kuollut, joten sisaruksia ei läheltä enää löydy. Ei hänellä aikuisiällään ole ollut kovin montaa ystävääkään. Hän on aina ollut hyvin tarkka siitä, mitä ulkopuolisille ihmisille voi itsestään ja elämästään kertoa. Ei kyennyt solmimaan läheisiä ystävyyssuhteita kehenkään, keskittyi enemmänkin kulissin kannatteluun [en ole ymmärtänyt koskaan miksi]. Eli pitkälti isän kanssa ja kautta, ilman omaa aluetta elämässään. Joitakin työkavereita ja hoitosuhteessa kiikkuvia mummeleita tapaili silloin, kun hänelle sopi.

Kun isä kuoli, iski yksinäisyys muorin kimppuun todenteolla. Kaikki samaan koriin haalitut munat läiskähtivät mäsäksi tiikkiarkun kannelle. Ei ollut enää seuraa, ei sitä elämän tarkoitusta rinnalla, jonka varaan hän oli oman identiteettinsä rakentanut. Oli vain omia hämäriä polkujaan haahuileva tytär ja kotona ahdistava tyhjyys.

Äiti ei liioin ole osannut koskaan lukea mitään muuta kuin sanomalehtiä. Kun ehdotin, että nyt kun on aikaa ja kaihista raavitut silmät, ryhdy lukemaan. Tuon sinulle kirjoja, kerro vaan mitä haluat, mutta ei. Ei hän jaksa keskittyä niin pitkiin juttuihin. Ei osaa eläytyä eepoksen maailmaan ja antaa juonen viedä. Ei koe sitä rentouttavaksi. Aina pitää vilkuilla olkansa yli ja olla varuillaan. Puuhata jotain, pyyhkiä pölyjä, varautua ei mihinkään. Joutilaisuus on syntiä.

Surullista.

Olen onnellinen siitä tuulenvireestä, joka pudotti oman omenani sen verran kauas puusta, että tarvitsen yksinoloa ja rakastan kirjoja. Ja vaikka minulla ei olekaan sisaruksia, on minulla aina ollut ihanasti ystäviä, joiden kanssa olen voinut jakaa niin ilot kuin surutkin. Hyödyllisiä mieltymyksiä sitten[kin], jos joskus on loputtomiin aikaa [ja näkökykyä].
___
Minusta tämän sarjan esittäminen tässä katastrofin jälkeisessä tunnelmassa osoittaa arveluttavaa arviointikykyä. Toivottavasti katsojaluvut jäävät alhaisiksi.