maanantaina, tammikuuta 17, 2005

Unessa useasti

Joko käsittelen alitajunnassani Aasian katastrofia, rimpuilen omissa angsteissani tai eläydyn liikaa Blogistanian tapahtumiin, kun olen jo useana yönä kokenut unissani mitä kummallisimpia seikkailuja. Ei ihme, että aamulla väsyttää.

Kanava 1
Pako-, takaa-ajo- ja taivalluspätkiä, joissa joku kauhea örkkiökkömönkiäinen uhkaa ja ajaa takaa. Tai sitten olen loputtoman pitkällä ja haastavalla vaelluksella vaikeissa olosuhteissa omien kykyjeni rajoilla ponnistellen. Vaarat vaanivat, askel ei saa livetä, olan yli pitää vilkuilla, matka on pitkä ja loppu ei edes häämötä.

Kanava 2
Ratsastan jollain lumilaudantapaisella vempaimella aalonharjalla [minä, joka en koskaan ui tai mene veteen mielelläni]. Aina vaan tulee isompi aalto, mutta taitavasti ohjastan kulkupeliäni yli vaahtopäiden. Polvet notkuvat, tuuli suhisee korvissa, aaltoja riittää loputtomiin. Rantaa ei näy.

Kanava 3
Kun luin Naamioiden muutosta, seuraavana yönä olimmekin Outin kanssa jo Asematunnelissa ruokakaupassa ostoksilla. Mean koskettava Hetki soitti korvissani Maaritin kappaletta ”Veljeni” koko yön, aamulla oli pakko kuunnella se oikeasti. Marleenan koulukaverijuttu marssitti otoksen omiani esiin tyynyni alta. Aamulla en kuitenkaan enää muistanut nimiä sen paremmin kuin aiemminkaan.

Mitähän ensi yönä... taidan rohkeasti sulkea silmäni ja ryhtyä katselemaan. Kyllä nämä oman mielen kuvaamat pätkät aina Diilin voittaa dramaattisuudessaan.

Unitutkija, anyone?

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home