tiistaina, tammikuuta 04, 2005

Long time – no nau!

Missen joulusesonkipäiväkirjasta
Nyt alkaa tämä kummallinen poikkeustila jo ottaa vakavasti viikseen. Ensin henkilökunta on niin kiireistä, niin kiireistä, että hyvä, kun jotain safkanmurua ehtivät kuppiini heittää. Juostaan vaan paikasta toiseen ja kannetaan kotiin kaiken maailman tavaraa. Jos yritän siinä sitten sopivassa raossa livahtaa hieman porraskäytävään jaloittelemaan, niin heti ollaan turkissa kiinni. Sitten sitä tavaraa paketoidaan. Siinä puuhassa minäkin saan olla mukana; narut ja paperit ovat todella jännittäviä. Onneksi niiltä tuppaa aina unohtumaan muutama narunpätkä minulle leluksi.

Monta päivää pitää olla todella tarkkana, kun se pahuksen imuri vaanii joka käänteessä. Moppia pitää valvoa ja ajaa takaa. Ei puhettakaan levollisista päikkäreistä saunan lauteilla. Saunaakin täytyy näemmä koko ajan korventaa liian kuumaksi, jotta minä voisin siellä lepäillä. Pöydälle ei muka saa mennä, vaikka juuri pesty liina on parasta kääriytymiseen, mitä tiedän. Sytyttävät niitä ikäviä eläviä tulia palamaan joka nurkkaan, niin etten voi pörheän häntäni kanssa levollisesti pyyhältää pöydälle pesulle. Nurkkiin ilmaantuu outoja voimakkaanhajuisia kukkia, jotka aivastuttavat.

Mutta kaikkein pahin on se puu! Tälläkin kerralla se länttästiin juuri siihen kohtaan, missä normaalisti on minun leikki- ja lekottelupaikkani. Siinä se nyt pönöttää jo toista viikkoa. Keekoilee koristeissaan ja valoissaan. Ai että ärsyttää, stressaa oikein. Muutaman kerran olen jo antanut alaoksien palloille kyytiä! Veisivät nyt pian sen pois.

Jotain mukavaakin silti, huoh. Henkilökunta on ollut paljon kotona ja minulla on ollut seuraa. Enimmäkseen ovat kyllä vaan laiskotelleet, eikä mitään epätavallisen merkittäviä leikkibonuksia ole herunut. Vähän kuitenkin. Parista paketista paljastui uusia leluja! Sain rapisevan narumustekalan, jota on hauska ihan yksinkin paiskoa ja nyhtää narunpäitä hampailla. Ja uuden haahkanuntuvaongen – edellisestä olinkin jo mutustellut untuvat varteen saakka.

Lisäksi olen saanut lusikankärjellisen joka ilta suurta erikoisherkkuani Stilton-juustoa [joo, ihan on enklantilaista keraamisessa purkissa]. Se on ihanaa. Harmi vaan, että sitä saa niin pienen nokareen kerrallaan. Väittävät, että ei ole hyväksi Misselle suuremmat määrät. Taitaa olla pelkkää propagandaa. Itsekin näkyvät syövän jatkuvasti kaikenlaista epäterveellistä ja paljon!

Eläimellistä Uutta Vuotta kaikille nelijalkaisille kohtalotovereille! Pitäkäähän se henkilökunta kurissa.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home