maanantaina, helmikuuta 21, 2005

Abihabatsutsut

Nyt leyhykkeessä Jenni Rinkinen (26 vee) evästää abeja heivaamaan pelot pois ja ohjastamaan rohkeasti etiäpäin. Hän päättää kolumninsa sanoihin.
Pelkoa tulevaisuudesta ei kukaan pysty hälventämään. Siitä on kasvettava ulos itse.

Tähän voin keski-ikäisen keskiluokkaisen keskiarvoisella keskittymisellä todeta vain sen, että ei se pelko tulevaisuudesta hälvene minnekään, vaikka kuinka kasvaisi. Aina on huolta jostain, huolenaiheiden vaihtelu se tuo särmää elämään. Vaikka kuinka tuntisi päässeensä [tai ajautuneensa] sinne, minne elämänsä toivoikin vievän, silti on pelko persauksissa. Miten jaksan työelämässä säädetyn ajan? Pitäisikö vaihtaa hommia vielä kerran niin kauan kun olisi edes jonkunmoista työmarkkina-arvoa? Milloin pääsenkään eläkkeelle? Maksetaanko silloin ylipäätänsä eläkettä? Miten pitää lisävarustautua tilanteeseen? Miten tulen toimeen? Entä jos sairastun? Jos tulee kenkää? Ikärasismi, miten siihen pitää suhtautua? Mihin se elämä kului? Miksi aika ravaa aina vaan nopeammin? Tässäkö tämä nyt sitten oli?

Ei saa päästää paniikkia kimppuun. Ei missään elämänsä vaiheessa. Kaikille abeille tsemppiä ja kovaa ajoo – ihan keskimääräisen hyvin teidän käy, kun uskotte itseenne. Ottakaa pelkopeikko kyytiin, se kuitenkin kurkkii nurkan takana aina. Paras pitää viholainen lähellä. Syleillä sitä menestyksen hetkillä, mätkiä mailalla, kun kintuille kustaan.

Ei ole olemassa jatkuvalämmitteistä onnellista elämää. On vain nousuja ja laskuja, joiden pientareelle on ripoteltu onnen muruja. Tärkeintä on oppia näkemään ne ja poimimaan omansa kyytiin.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home