Tahdon sulle olla hyvin hellä

Olimme viikonloppuna syntymäpäivillä. Ruoka oli hyvää ja viiniä riittävästi. Konjamiinia myös oli hamstrattu taidolla ja laatu oli erinomaista. Boolisammiostakaan ei pohja päässyt pahemmin pilkottamaan. Juhlakalu sai oivallisia lahjuksia ja tunnelma kipusi kohti kattopaneeleja kuin vinssillä hinaten. Juhlakansa kun alkoi olla sopivassa vauhdissa, niin mikäpäs muukaan siihen paremmin sopisikaan, kuin kotikaraoke! Autshh!

Anteeksi vaan, mutta kun minulla on absoluuttinen sävelkorva. Kamalinta mitä tiedän, on epävireinen, [känninen] laulu – olkoon vaikka kuinka hauskaa itse esittäjille. Kun jokainen pieleen laulettu säe sattuu ja vihloo korvaa, kun huomaa pelkäävänsä epävireisen kertosäkeen taas alkavan, odotettavissa olevat vaikeat juoksutukset aiheuttavat etukäteisahdistusta, värssy värssyn jälkeen Mombasa kiipeää entistä ylevämpään vikafalsettiin. Mitä enemmän estradiesitykseen sisältyy koreografiaa, sen suuremmalla todennäköisyydellä lauluosuus menee ihan helvetin metsän kuuseen sinne metsurin sahanterään saakka.

Huoh, kärsimystä lievittää vain piripintaan ladattu boolivati.

Päivänsankarin kodissa on edelleen esillä lukuisia omia hääkuviaan. Ensin mietin, miksi? Sitten tajusin, että tuo tapahtuma on ollut heille erityisen merkittävä. Sopimus, josta kaikki yhteinen tekeminen on kummunnut. Vielä parinkymmenenkin vuoden kuluttua valintansa vaikuttaa oikealta. Rippikouluikäiset lapset, kaunis koti ja hyvä synkka pariskunnan kesken. Mikä lämpö ja huolehtivaisuus, läheisyys heistä henkiikään. Tuntui hyvältä sitä katsella. Olivat löytäneet toisensa ja sen myötä rakentaneet yhteisen, hyvän elämän. Lyhytjännitteisen nykyrellestämisen keskellä sitä on vaan pakko arvostaa ja ihailla. Joillakin käy osuva flaksi.

Ja kai sitä nyt korvat pari epävireistä humppaa kestää hyvän asian takia. Details.

Laulelman kolme pääasiaa ovat: sanoma, korostava sävel ja esitys. Mikään ulottuvuuksista ei saa tallata toisen varpaita.
- Barbara Helsingius -