keskiviikkona, helmikuuta 23, 2005

Hyrinää horroskaapista

Missen talvihorrospäiväkirjasta
Heippa vaan kaikille täältä kaiuttimen päältä! Torjuakseni pahemmanpuoleisen lämpöpatterin kyljessä kiehnäämisestä aiheutuvan tylsistymisen olen kekannut uuden harrastuksen. Henkilökunta kutsuu sitä jostain syystä omituisella, vierasperäisellä nimellä agility, vaikka oikeasti se on vaan keino huijata ne mukaan leikkimään.

Minähän pidän suunnattomasti huiskutikuista ja niiden perässä syöksähtely on erityisen luontaista puuhaa [kunnes yksin ollessani järsin epähuomiossa niistä kaikki höyhenet]. Vaikka itse sanonkin, niin olen jo todella taitava pujottelussa, [kunhan se tapahtuu sängyssä, jossa on kahisevat lakanat] sekä syöksymisessä kiipeilypuun latvukseen huomattavasti nopeammin kuin perheen ykkösauto hievahtaa liikennevaloista. Erilaisten tynnyreiden ja onkaloiden läpi hiipiminen on myös mieluista harjoitetta. Mitä ahtaampi onkaan tunneli, sen haasteellisempi ryömittävä. Suihk!

Esteitä en vaan yhtään ymmärrä. Miksi esteen yli pitäisi hypätä, jos sen voi kiertää? Esteen nurkkien takaa huiskun väijyminen on paljon jännempää. Pakkotahtinen hyppiminen on jotenkin niin... uuh... koiramaista. Tai oikeastaan hevostelua. Ei se minun kissamaisen arvokkaalle luonteelleni oikein sovi. Minä loikkaan kepeästi ja ennalta arvaamatta silloin kun loikkaan. Henkilökunnan olkapäälle on muuten näppärää loikata takaapäin, kun touhuavat pöytänsä ääressä jotain omiaan. Jos sattuu olemaan ohuempaa yöpaitaa jo niillä päällä, niin varmasti tulen huomatuksi [vaikka hellävarainen olenkin]. Jotta ei turhia loikkia, ei.

Uskoisin silti, että henkilökunta on minusta hyvin ylpeä, kun olen niin taitava näissä ”tempuissa”. Kyllä niitä sitten on helppo vetää nenästä! Noh, eläkööt siinä uskossa, että rulettavat tätä kuviota. Sehän vaan takaa minulle paremmat palkkiomuonat ja roppakaupalla suuresti arvostamaani ihailua. Olenhan niin hyvä kissa, kurrr.

Ja loppuun Nau-terveisiä! Vaikka ei tässä ihan kiitoksella sentään elellä... välillä saisi olla murena sitä Stiltonia;) Hiirulaisille myös oikein sydämellisesti tervetuloa tänne etelään, etten sanoisi lähemmäs. Kylläpäs ovatkin herkul... sympaattisen oloisia ja kauniita eläinkollegoita!

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home