Idyllisiä elimyksiä

Perinteinen juhannus möksällä. Misse, Resurssi ja mie. Toive auringon lämmöstä ja leppeästä lötköttelystä. Maistuvista eväistä ja kesäyön kuulaudesta.

Aatto olikin ilmojen puolesta ihan kelvollinen ja nautin riippukeinussa retkotellen lämmöstä ja lukemisesta. Ben Elton: Eedenistä vikaan. Hulvaton kirja, koettelee mielikuvitusta.

Kunnes päivän edetessä naapuritontin juhannusörvellysretkikunta saavuttaa tusinaisen pääluvun ja volyyminupit sojottavat totaalisen kaakkoon. Liikkeellä tuntuu olevan samat höröttäjät, typeriä rasvaisenoloisia pikkunäppäriä vitsintynkiä laukovat ölkkymulkut kuin viime vuonnakin. Voi sitä pulinan ja tyhjänpäiväisen hölötyksen määrää. Estotonta viinasammioissa loiskintaa, ökyveneillä kruisailua ja järvenselältä huhuilua. Hauskaa on juu ja meillä (tiukkapipoilla) naapurissa käämit koetuksella.

Onneksi ne sammuvat varhain, kun aloittavatkin aikaisin otella. Oman saunamme viritimme puolen yön tienoille, vihta se vasta tehtiinkin hartaudella tarkkaan oksat valiten ja vihreällä nailontaikanauhalla sitoen (se tuo onnea ja hyviä huuruja jo toisessa polvessa). Löylyhunajat nahkaan ja muut asiaan kuuluvat loitsut ilmoille, huuruinen näkymä saunan ikkunasta järven seljälle, rauha, rentous, onni, aaah.

Staropramenin tumma olut kouraan, vilvoittelemaan ja laiturille auringonlaskua tiirailemaan. Sorsapoikue purjehti tyynesti rannan suuntaisesti (Misse hieman lotkautti suunnattomasta ulkoilusta uupunutta silmäluomeaan ja nuolaisi viiksiään), valoisan kesäyön hempeät värit, vienot tuoksut ja äänettömyys saavuttivat tajunnan.

Kunnes kaikki särkyi. Naapurin veneeseensä sammahtanut ölkkymulkku kömpi yskähdellen esiin, asettautui tukevasti jalat haralleen ja rupesi kusta lorottelemaan veneensä laidan yli järveen nuo luojan luomat erite-yms-yms-vehkeet anteliaasti meille päin sojotellen.

Idylliä. Eikä maksa mitään.

Muina päivinä sitten satoikin.