Yksin kotona vol.3: minäminäminä!!!!

Tämän [pari]suhteen sisällä melko harvoin käy niin, että Resurssi on ulkona. Enempi minäminäminä olen pihalla. Nyt kuitenkin [äh, turha sana, menköön] minäminäminä olen yksin kotona aina niin aivan ilona olevan ylevän kissahahmomme Missen kanssa [Virkkeessä on ehkä ylimääräisiä verbejä tai lauseiden välistä puuttuu pilkku. Tarkista, tarvitseeko virke muokkausta. Äh, en nyt jaksa].

Kas, kun leijun valkosipulihuippelissa! Vetäsin viisi [5] uuden sadon valkosipulisuolakurkkua yhdellä bloggaamanaikomalla ja olen huumaavan euforisessa tilassa.

Hectoria mukaillen:

Jos saisit kuulla mitä tein mä kanssa kurkkujen illoin
sä yllättyisit varmaankin!
Ei pidä luulla että vein mä niistä mehutkin silloin,
kun tuskin uskalsin mä koskee
aroin huulin lipaisin poskee,
kuinka paljon, kuinka turhaan
tuomiota silti pelkäsin!

Röyh!

Aisaan tai senta paiseen
Kesäampparit olivat tänään viimeistä päivää töissä. Iltapäivällä nassutettiin tarjoamiaan pullamössöviritelmiä, kuunneltiin pomojen ylistäviä puheentynkiä ja luovutettiin kesämaskoteille hulppeita läksiäislahjuksia.

Voi, miten itsevarmoja, nuoria ja intoa puhkuvia nuo maisterinpoikaset ovatkaan! Niin irti maasta työmielessä [niin kai pitääkin], mutta onnekseen [ilmeisen] hyvin juurtuneet silti opiskelijamaailmaan. Tavoitteet kirkkaana mielessä, tulevaisuus enimmäkseen mahdollisuuksia täynnä, uskoen omien kykyjensä kantavan vaikka maailman ääriin. [Virkkeestä näyttäisi puuttuvan pääverbi. Tarkista, haluatko täydentää virkettä verbillä. Checked – en halua]. Tuskin muistan aikaa…

Miksi niin moni asia nykyään tuntuu niin vieraalta [niin, niin niin]? Opiskelu, äitiys, uraohjastus [!], biletys, vinetys, vedätys? Läsnä on vain vitutus, ketutus ja kurimus lieveilmiöineen. Mitä nyt muutama kurkku silloin tällöin…

Onks tää normaalia syssysössöä vai olenko totaalisen käpymystynyt? Minäminäminä…

Ja missä pirussa on Kuulis???