maanantaina, huhtikuuta 24, 2006

Tantta havainnoi

Tapahtumapaikka sukujuhla. Kovin on vähiin käyneet enot, enää kolmasosa katraasta elävien kirjoissa ja kankeasti liikkuvat nekin vähät. Tätien puolella elossaolosaldo on hieman parempi, mutta läsnäoloprosentti kekkereissä niukka. Kivulloiset yksilöt pysyvät mieluummin kotikulmillaan.

Kylläpäs serkkuni ovatkin vanhentuneet. Pojankoltiaisilla, joiden kanssa lasna leikin, hopea jo huurtaa ohimolla. Serkkutytöt ovat tantastuneet, pukeutuvat halattiin ja käyttävät liian räikeää huulipunaa. Muistuttavat jokainen entistä enemmän vanhempiaan ulkonäöltään. Läppä lentää silti entiseen tapaan, mutta aiheet ovat muuttuneet. Arvuuttelevat siinä kuka täyttää seuraavaksi 50?!

Serkkujen lapset. Nuo hetki sitten kikatellen jaloissa telmineet pellavapäät näyttäytyvät hurjassa goottilookissa erittäin epäedullisesti vartalonmuotoonsa sopivissa lannefarkuissa, hyvä kun silmät mustan pehkon alta vilahtaa. Karttelevat juhlakansaa, kulkevat alta kulmain asennossa omissa oloissaan. Karttelemalla etsivät paikkaansa, sen tunteen muistan. Muuta en kai muistakaan, koska tunnen hämmentyneen ihmetyksen tuulahduksen nämä ilmestymät kohdatessani. Ajatella, että teoriassa minullakin voisi tällaisia otuksia pesiä nurkissa. En tiedä olenko onnellinen vai onneton.

Suku on. Hyvä niin.

6 Comments:

At maanantaina, huhtikuuta 24, 2006 12:52:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Meillä on tiedossa oikein sukukokous kesällä. Miehen suvun, siis. Kyllä tosiaan tuntuu aika hurjalta, kun sellaiset lettipäiset pikkutytöt yhtäkkiä yllättäen lähettävät lakkiais- ja HÄÄkutsuja!

Joskus sitä miettii, että kuinkahan paljon on itse oikeastaan mahtanut muuttua näinä vuosina? Itse aina ajattelen ajan seisovan kohdallani, mutta joku ulkopuolinen voisi olla ihan toista mielipuolta. ;)

 
At maanantaina, huhtikuuta 24, 2006 7:32:00 ap., Blogger Sun äitis said...

Me oltiin kans lauantaina tilaisuudessa, jossa oli paikalla pieni otos Gorban sukua (joka ylipäätään on varsin pieni).

Siellä oli meneillään vauvasta vanhemmaksi -vaihe, siis ne tyypit, jotka oli vauvoja, kun tulin sukuun, olivat nyt vauvojen vanhempia. Niitä seuratessa biologinen kelloni kertoo, että minun olisi korkea aika päästä mummoksi!

Emmä muuten millään voisi kuvitella sua goottiteinin äidiksi! Tunnut siihen pestiin jotain kymmenen vuotta ali-ikäiseltä.

 
At maanantaina, huhtikuuta 24, 2006 10:16:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Paras suku = ulkoistettu suku. Tuo tilanteesi on aika optimaalinen...

 
At keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006 12:36:00 ap., Blogger ainailona said...

Peggy: Tuntuu, että jonkunlaisia sukukokuksia riittää joka kesälle.

Varmasti kauhistus rämettyneistä kanssasukulaisista on molemminpuolinen, ainakin mun kohdalla!

 
At keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006 12:39:00 ap., Blogger ainailona said...

SÄ: Kääk - kohta Blogistanissa siis hilluu myös Sun mummos;)

En itsekään pysty kuvittelemaan itseäni goottien, juuttien tai edes kuuttien mamaksi; ikuisesti alaikäinen niin vastuullisiin tehtäviin!

 
At keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006 12:40:00 ap., Blogger ainailona said...

JP: Joo, kyllä sitä sukua välillä on ihan kivakin käydä kuikuilemassa. Äidissä on ihan tarpeeksi päivittäispullaa, enempää ei ehtisikään. Jotta olkoon pihalla loput.

 

Lähetä kommentti

<< Home