Pako ääniseltä
Mulla on aina vahaa korvissa. Luureja rassataan säännöllisesti terkkarilla [jo siitäkin syystä olisi tarpeen myöntää lisää liksaa hoitsuille!]. Rassaamisesta huolimatta olen ymmärnämmä [tiemmän ymmärretyksi annettu muoto] nykyisin korostuneen allerginen äänille.
Väkijoukosta syntyvälle hälinälle, kahviosta kaikaavalle pulinalle, yllättäen käynnistyvälle [paperi]leipäpussin rapinalle, kissojen aikaansaamalle rytinälle, hapankorpun voitelusta syntyvälle raapinalle, Australialaiselle kansanmusiikille ja jopa näköjään mainoslehtipinon plaraamisesta aiheutuvalle ylimääräiselle raplausläiskeelle hetkellä, kun Ridge on posket mullassa kaivamassa Taylorin arkkua esiin. Ounou!
Pakenen. Nyt puuis täältä rauhattomasta muka-polttopullokaupungista [näiksää yhtään?]. Hetken lennettyäni en kuule yhtään mitään.
Ääntelemiin!
4 Comments:
Saako tiedustella, että mistä tietää korvissa olevan (liikaa) vahaa? Tunteeko sen? Aiheuttaako se jotain, flunssaa tai tulehduksia? (Luulosairas katsos alkaa heti luulla, että entä jos minullakin..;))
Istuin kerran lekurissa poika sylissäni. Häneltä katsottiin korvat. Noh, lekuri sanoi, että katsotaan faijalta kans. Ja jumakeka; tri ottikin pinsetit ja kaivoi kaikkien yllätykseksi molemmista korvista herneet kokoiset pölyvaikkupallot!
Olivat kai tulleet siitä, kun mulla on tapana pesun jölkeen putsata korvat vessapaperista tehdyllä paperitupolla, jossa on terävä kärki...
Mutta suloisin humina korvissa on se, joka kuuluu kypärän sisällä, kun Mustarastas kiitää asfaltilla... Tai oikeastaan se, kun rakas nainen....
Peggy: Sen tietää siitä, että ei kuule tai kun alkaa tasapainiote vippaamaan. Epämiellyttävä tuntemus. Mulla menee aina lennoilla ihan tukkoon.
Olavi Ivalo: Kissaperheessä korvasta voisi löytyä mitä vaan karvapaakkuja;) Ihan kotioloissakin.
Suloisin humina on suloinen, jos sitä vaan on...
Lähetä kommentti
<< Home