maanantaina, toukokuuta 15, 2006

Äitienpäivä

Ainut lapsi temmeltää lapsuudenkotiinsa perheineen, karvaiset ”lapsenlapset” mukana. Äiti istuu ikiaikaisessa keinutuolissaan. Keitän kahvit. Asettelen rollen tarjottimelle kissamukissa maitokahvin, palan suolaista piirakkaa, täytekakkua ja pikkuleipiä. Me Resurssin kanssa juomme Myrna-kupeista ruokapöydän ääressä pellavaliinan päällä. Äidin on parempi keinutuolissa.

Näytämme kannettavalta tietsikalta verkkaista slide showta; valokuvia mökiltä, kissojen touhuista, sukulaisista, kukkasista, ulkomaailmasta, vuodenaikojen vaihtelusta. Katselemme telkkarista videofilmiä sukujuhlista. Tutut ihmiset vilisevät ruudulla, turisevat niitä näitä ja laulavat yhteislauluna ”En päivääkään vaihtaisi pois”.

Äiti ei malta kunnolla katsella, vaikka kai haluaisikin. Leikkii ylipirteää ja yli-iloista, kätkee [jo synnynnäisen piilevän] liikutuksensa kissojen perään huhuiluksi, heiluttaa ruipeloin mustelmien runtelemin käsivarsin kissan onkea.

Välähdyksiin liittyy niin paljon muistoja, tapahtumat etenevät ruudulla liian vilkkaasti, jotta niistä saisi kiinni, niihin pääsisi mukaan. Rakkaat sisaruksensa ovat myös vanhenneet, näyttävät filmillä niin kumarilta, harmailta ja haurailta.

Pakko on vaihtaa puheenaihetta, ettei tule itku. Onneksi on kissat.

F1 startti painaa päälle. On mentävä taas. Onneksi sataa ja tuulee. Ei tarvitse ehdottaa ulkoilua, mihin äiti ei kuitenkaan suostuisi. Ei jaksa.

6 Comments:

At maanantaina, toukokuuta 15, 2006 8:51:00 ap., Blogger Peggy G. said...

Äitisi on kyllä todella onnekas, kun on Suuren Sattuman kautta saanut lapsekseen sinun kaltaisesi ihmisen.

Kisut on kivoja. :) Meidän maammo oli viettänyt äitienpäivää leivoksen parissa. Ötökälle oli tietysti ostettu myös oma paakkelsi ja olihan se sen syönyt melkoisella ruokahalulla. Seuraavana yönä oli kuorsannutkin ihan kiitettävästi - Ötökkä siis, ei äiti.

 
At maanantaina, toukokuuta 15, 2006 9:07:00 ap., Blogger Marleena said...

Kauniisti kerrot ja niin tutun tuntuisesti. Voi meitä äitiemme tyttäriä...

Tulen kyllä piipahtamaan Vaanilan kahvipöydän äärelle, so dount juu wöri :)

 
At maanantaina, toukokuuta 15, 2006 9:12:00 ip., Anonymous Hiipi said...

Kauniisti kerrottu Äitienpäivästä. Onneksi mun äitini on vielä terve ja vireä, sekä aktiivinen F1-fani! Tietää varmaan enemmän talleista ja kuskeista, kuin minä (myös F1-fani)!!! :D

 
At tiistaina, toukokuuta 16, 2006 12:50:00 ap., Blogger ainailona said...

Peggy: Olisipa äiti vaan aikanaan ymmärtänyt hankkia meitä suuria sattumia hieman useampia.

 
At tiistaina, toukokuuta 16, 2006 12:53:00 ap., Blogger ainailona said...

Marleena: Niinpä, vaikka minä olen aina ollut oikeasti enemmän isin tyttö. Sitä vaan ei ole voinut koskaan kotona ääneen sanoa. Ja nyt on isi maatunut mättään alla jo 10 vuotta.

 
At tiistaina, toukokuuta 16, 2006 12:57:00 ap., Blogger ainailona said...

Hiipi: Minunkin äitini on eläkepäivillään ollut hyvin kiinnostunut seuraamaan kaikenlaista urheilua, mutta ihan tässä lähimenneisyydessä ei mikään ole enää jaksanut suuremmin innostaa. Vaikea keksiä virikkeitä sinne neljän seinän sisään...

 

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home