torstaina, huhtikuuta 27, 2006

Rauhaan

Rankan viikon lähestyessä loppuaan odotan kuumeisesti tilaisuutta lepoon. Enää yksi aamu, uuuh, harmittavan tiukkaohjelmainen päivä tiedossa... Voi kun pitäisivät äidin hoitolaitoksessa pyhien yli. Peukut nyt pystyyn siellä joka iikka! Tämänhetkinen ennuste on siinä mielessä rohkaiseva.

Tarkoitus olisi korkata mökkikausi. En vaan jaksaisi yhtään funtsia mitä kolmena päivänä [suht alkeellisissa oloissa] kokkaillaan ja syödään. Miettiä, mitä kaikkea sinne pitää taas roudata näin sesongin alkaessa. Organisoida ja järjestellä, pakata, siirtää, shopata. Kattien liikekannallepano on myös oma työläs lukunsa. Haltioitunut valjastelunsa mökillä tosin kyllä palkitsee vaivannäön.

Mieli tekisi vaan lysähtää riippukeinuun, tuijotella suljetuin silmin taivaalle ja siemaista kannullinen kuplavettä. Mutta ei kai kiikussa vielä oikein tarkene. Jospa fleecessä viltin alla kuitenkin...? Edes hetken kevätauringon lämmössä, jalat vähän irti maasta.

Saiskohan sinne metsäkulmille liikahtamaan pizzataksin?

6 Comments:

At perjantaina, huhtikuuta 28, 2006 12:45:00 ap., Anonymous Anonyymi said...

Juuh, nuo kesämökille raahautumiset ovat kyllä ihan oma lukunsa. Logistiikka on kuin jollakin armeijan kokoisella porukalla, ainakin näin meillä. Auto joutuu koville kaiken roinamäärän kanssa!

Toivottavasti aurinko hellii ja sää suosii kevään ensimmäistä mökittelyä!

 
At perjantaina, huhtikuuta 28, 2006 3:43:00 ip., Blogger Sun äitis said...

Pizzataksista en tiedä, mutta jäätelöauto kyllä punkee uskomattoman ruraaleille kulmille!

 
At perjantaina, huhtikuuta 28, 2006 10:31:00 ip., Anonymous Anonyymi said...

Aina Ilona Hyvä!
Ole onnellinen, että on paikka minne mennä. Joku soma kolo, jonne käperryt oman mirrisi...hm, mirriesi kanssa ja kollisikin vänkää siinä sivussa. Kevät on kukkeimmillaan, vaikka kukkia ei näy. Mutta tuo valoisa vahva aavistus, kultaväri illan hämyssä, outo odotus, mullan tuoksu. Aamulla on jo lintujen rajua lemmenluritusta. Siinä ihmispolo vallan herkistyy....kuoloa ja syntymää on elomme. Näin keväällä kasvu ja syntymä korostuu. Sairaus, vanhuus ja voivotus on niin kaukaista, jotenkin, silloin kun itse on ok. Elämän realiteetit voivat yllättää meidät koska vaan. Siinä hetkessä sitä miettii, mitä olisi pitänyt aiemmin ehkä sanoa...
Mutta elämä voittaa ja jatkuu. Valkovuokot nostavat jo päätään ja mustarastas (Super Blackbird) laulaa!!!
Hyvää vappua sulle ja jaksamista kevään pölyihin!

 
At lauantaina, huhtikuuta 29, 2006 12:33:00 ap., Blogger ainailona said...

Peggy: Sääennuste juuri on se kimmoke, joka saa lähtemään matkaan, vastoinkäymisistä huolimatta. Ja ilmanlaatu. Hesassa on nyt tosi paha pölytys käynnissä ja todella kaipaa sitä raitista henkosta.

 
At lauantaina, huhtikuuta 29, 2006 12:35:00 ap., Blogger ainailona said...

SÄ: Hyvä tieto - Resu elää jätskillä vaikka tuomiopäivään! Raapaisin yhden porsaan sisäfileen kainaloon, kai siitä jotain virittelee laiskakin emäntä.

 
At lauantaina, huhtikuuta 29, 2006 12:42:00 ap., Blogger ainailona said...

Olavi Ivalo: Ihastuttava nimimerkki ja näköjään uusi sohvankuluttaja, tervetuloa vaan Vaanilaan! Kiitän kauniista ja keväisen kannustavasta kommentista.

Juu, olen onnellinen, vaikka olosuhteiden pakosta joudun olemaan myös huolissani onneni keskellä. Se ei ole kiva fiilis, ei.

Valoisuus ja eloisuus aina auttaa, etiäpäin! Ehtoisaa vappua ja draivia;)

 

Lähetä kommentti

<< Home