Tohtorin määräys
[tiedän, että olette jo täysin kyllästyneitä tähän aiheeseen, niin minäkin, mutta pakkorako, ahistaa]
Olen pohjimmiltani auktoriteetteja kunnioittava tyyppi. Kunnon kansalainen, joka harvemmin [enää] revittelee tietoisesti virkavallan kanssa, kyseenalaistaa tohtorien päätöksiä tai hinkkaa lappuliisoja vastaan.
Perjantaina keskustellessani äidin kotiuttamispäätöksen tehneen lääkärin [?] kanssa en kyennyt hillitsemään suustani ulos pullahtanutta [suorastaan vittuuntunutta] vapuntoivotusta. Keitti totaalisesti yli.
Paiskattuani luurin [kännyköitä on niin pirun vaikea paiskoa, lentävät taivaan tuuliin ja voivat mennä rikki] dosentinplantun huonokuuloiseen korvaan purskahdin tahtomattani raivon, turhautumisen, voimattomuuden ja väsymyksen kyyneliin. Siinä istuin tyhjentyneessä neukkarissa ja luin sumeiden silmieni läpi pilkottavia tiilenpäitä.
Äiti on taas kotona. Kun rouva nyt vaan on niin hyväkuntoinen. Ei ole edes kipuja [kukaan ei koko aikana lasareetissa kysynyt potilaalta mitään kivuista] ja pääsee itse jopa rollen kanssa vessaan. Lanttu se vaan leikkaa liian terävästi, jotta mikään muu vaiva olisi uskottava. Muori on aina ollut omatoiminen ja itsenäinen, ei mikään turhan rutkuttaja. Se strategia ei ole näillä nurkilla näköjään ollenkaan tuettu.
Seuraan kunnan sponsoroimien heitteillejättäjien esimerkkiä ja menen itsekkäästi huomenna mökille. Muorin ruokakaappi on täytetty, turvapuhelinnappi kaulassa, kotihoitsu käy joka päivä. Enempään ei nyt paukut riitä.
Hauskaa ja tavalla tai toisella pulputtavaa vappua itse kullekin!
12 Comments:
Voi itku! Myötätuntoisia ajatuksia suuntaasi.. Masentavaa tämä nykymeno. Joskus 80-luvulla sentään ainakin minun eräs sukulaisrouvani pääsi sairaalaan, hänellä oli dementia. Äidistäsi en tiedä, mutta olisi luullut dosentinplantun arvostavan läheisen ihmisen (=sinun) näkemystä hoidettavan tilasta! Sinähän sitä tilannetta seuraat aktiivisimmin!
Voi tule ja puserra.. Miksi juuri näistä jutuista säästetään? Ja elätetään isoliksaisten byrokraattien armeijaa järkevän toiminnan sijaan.
Miehen isoäitiä ei edes henkilökunta ruokkinut, kun "kyllä tämä rouva osaa syödä itse". Mutta kun ei osannut! Anoppi huomasi äitinsä laihtuneen kovasti ja syykin oli selvä: jäi ruoat syömättä, kun ei se itse onnistunut. Tämä siis Suomessa, tänä vuonna. No, ruokkivathan ne omaiset sitten, kun menevät äitiään katsomaan. Onneksi lapsia on useampi kuin yksi!
Kaikesta huolimatta: HYVÄÄ VAPPUA! Valoisia ajatuksia, jos ne mahdollisia ovat, kyllä olet leposi ansainnut ja jonkun rentoutusajan tuosta karusellista.
Peggy: Kiitos myötätunnosta. Tämä meidän hoitotarve on jo niin pitkäaikainen [yli 5 vee viikottaista avuntarvetta jo ollut], että on pakko osata ottaa sitä omaa aikaa, vaikka sydäntä kylmääkin äidin yksinäisyys. Muuten ei jaksa. Silti on jatkuvasti huono omatunto. Paska tilanne. Tosi paska.
Vappuiloa nyt kuitenkin sinne jollekin puolelle jokkee;)
Voimia täältä toiselta "laidalta"!
Marleena: Kiitos! Samoin sinne päin - voimia ja kevätilonpirskahduksia!
Voimaintoivotus minultakin! Kaikki mitä olet äitimuoristasi kirjoittanut ja kertonut on tuttua- ei ihan samalla sabluunalla kuin oma kokemukseni- mutta kuitenkin.
En minäkään osaa muuta kuin myötätuntoa toivotella ja mukavaa viikonloppua- kaikesta huolimatta ja juurikin sen vuoksi. Kissoille iso nau täältä ja teille ihmisihanuuksille voimia!
Meinasin jo eilen kommentoida, että eivät pidä. Sairaalasta pistetään ihmiset mieluiten pihalle lomia/pyhiä/viikonloppuja vasten niin kurjaa kun se toisinaan onkin.
Äitisi tuskin suostuu kotoa pois muuttamaan?
Tuollaisesta sietäisivät huutia jo isommatkin hyssyttävät hyssälät... maan tapa valitettavasti. Naisten selkänahasta ja auttavaisuudesta otetaan molemmissa hoitotavoissa.
Voi olla äiteelle parempikin, että pääsi eroon. Seuraa tilannetta, ja tarvittaessa käytä rohkeasti niitä kielenkantojasi virkavänkääjille. Yksityislekurin pomoksi ryhtynyt omalääkäri kertoi, että vain ja ainoastaan huutamalla saa kunnon hoitoa julkisen sektorin puolella.
Toivottavasti jo olet mökillä ja ajattelet ihan jotain muuta ja äitisi on hyvissä hoteissa! Ei vaan tuu virtaa loputtomasti, jos ei saa lepojaksoja, nimimerkillä kokemusta on :-)
Elma: Kiitos! Täältä stereofoninen vasta-nau ulkoilun tehokkaasti ryydyttämiltä tytöiltä!
Sea: Kyllä mä sen itsekin melkein arvasin, miten siinä käy. Siivoavat osastot aina mahdollisimman tyhjäksi viikonlopuksi.
Täällä Hesan seudulla ei vaan pääse minnekään laitokseen kovin helposti, vaikka haluaisikin. Jonoa. Eikä se halua.
JP: Vaikka sanan säilä usein hurjana heiluukin, niin huutamisessa olen todella huono. Aivan liian huono. Mutta ehkä ne taidot tässä myllyssä kehittyy!
Kaura: Juu, möksällä oltiin ja olipas ihanata! Retkottelin riippukeinussa [toppatakissa] ja torkuin auringonpaisteessa. Känsätkin loihdin kämmeniin haravoinnilla. Kyllä virkisti taas hetkeksi!
Lähetä kommentti
<< Home