tiistaina, syyskuuta 19, 2006

Tää niitä päiviä on...

... jolloin KAIKKI, siis ihan kaikki leipätyössä menee aamusta iltaan totaalisesti pieleen, valuu tahmaisen vulgaarina siemenasiamössönä reisille! Sinne sisäpinnoille. Ihan helvetin pahasti tömistellen päin Prinkkalan tuvan rupista seinää ja kukaan niistä, joiden pitäisi päättää ja ymmärtää mikä mättää, ei näe tilanteen vakavuutta. Hihittelevät vaan omissa hilpeissä aatoksissaan vetäytyen ennalta sopimiinsa ulkomaanhappeningeihin, vaikka tilanne vaatisi välitöntä reagointia; munaa tai munasolua.

Maihin jää yksi, jota suunnattomasti veetuttaa. Kiroaa, perkele, solvaa ja sättii - kihisee. Itsekseen.

Samaan hengenvetoon tuo samainen onneton luuseri saa kuitin, että ”Valitettavasti et tullut valituksi” ja sekin vähä toivonkipinä pyristellä pois tästä älykääpiöahdingosta surkastuu tuohon armottomaan tiedonjyvään.

Kotiin päästyään ainoa lapsi jälleen kerran kuuntelee ne kivuissaan kituvan kääkän päivittäiset uikutukset ja pieleen menneet ahdistusta ja epätietoisuutta aiheuttaneet epäkohdat sopuisalla jees, jees mielellä. Arvostelun, kun ei taas ole ehtinyt käymään, lauseiden välistä heijastuvan kritiikin siitä, ettei ole osannut järjestellä korvaavia hoivatehtäviä tarpeeksi sopivasti, ikuisen ininän siitä, milloin sitä oikein tullaan ja tuodaan sitä oikeaa ruodotonta silliä [niin kuin minä kalan ostamisesta mitään voisin edes ymmärtää] kera pelokkaasti esitetyn kerjäävän kauhistelun ja taivastelun tulevasta työmatkaohjelmasta ja Lapin lomasta. Miten siellä vanhus voi säilyä sillä aikaa hengissä? Pitäisikö minun tuntea tätä uikuttajaa kohtaan jotain muuta kuin velvollisuutta?

Ei vaan nyt voisi vähempää kiinnostaa! Ei mikään.

Missen eleetön läheisyys, Nyssen pyyteetön pörinä; ne lohduttavat.

10 Comments:

At tiistaina, syyskuuta 19, 2006 11:27:00 ip., Anonymous Pörrö said...

Kuulostaapa inhalta. Mä aloitin maanantainillin kun ajattelin, että lyhytterapeuttinen tahallaan raivoaminen voisi auttaa siihen, ettei nillityttäisi kokoajan. En tiedä auttaako se, tää on vähän näitä helokkiöljyjuttuja joissa uskominen on kai jo puolet tehosta ja loput sitten tulee ajan kanssa jos on tullakseen.

En nyt osaa sanoa mitään sellaista, joka oikeasti voimaannuttaisi, mutta sovitaanko että pistät tähän tähtimerkkien väliin jonkun itsellesi sopivimman kommentin ja sovitaanko että minä sen sitten osasin kuitenkin sanoa?
***********


***********
(epäilen että se kommentti oli kuitenkin jotain joka ei sisältänyt hasselhoffia, tissejä eikä yleispäteviä latteuksia, joten varmaan parempi että en edes yrittänyt itse)

Jaksujaraksuja

 
At keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006 7:58:00 ap., Blogger JP said...

Onneksi kohta on taas viikonloppu. Äitee ei tarkoita pahaa, vaan lie todella yksinäinen hoitotanttojen työnjohdon ollessa varmaan samalla tasolla kuin omassa yksikössäsi... Häntä pystyyn - sinulla on arvot tallella, ja rakkaiden tukea myös.

 
At keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006 8:28:00 ap., Anonymous satujatar said...

Äidit ovat äitejä, myös dementoituneina taikka muuten vaan elämään väsyneinä. Niitä saa kirota, että niiden kanssa jaksaa.

Ja aatteleppa, minnekä marisisit, ellei olisi plokia. Ploki on hyvä! Se on paras. Ja sulle on tulossa seesteinen ja vielä parempi tulevaisuus, kun kerta tällä kertaa ei kolahtanut. Ettäs tiijjät.

 
At keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006 6:27:00 ip., Blogger Peggy G. said...

Voi jehna.. jotenkin tästä postauksesta oikein TUNTEE ahdistuksesi. :( Voi piruparkaa.

Tuon äiti-tilanteesi täytyy olla uskomattoman raskas sinulle, niin fyysisesti kuin henkisesti. Ja aina vain jaksat huoltaa, kokata, leipoa ja laittaa. On jotenkin surullista, ettei hoivan kohde itse ehkä käsitä sitä, kuinka paljon hänen hyväkseen teet. Sellainen on harvinaista!

 
At keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006 8:23:00 ip., Blogger Sun äitis said...

EtäMisse täällä osaltaan yrittää lohduttaa! Satujattaren kanssa samoilla linjoilla: kun ei toi tärpännyt, niin johtuu siitä, että jotain parempaa on tulossa.

Vastaavassa tilanteessa menisin ensin kylpyyn. Sitten nyhjäisin Gorban viereen ja vartoisin niin pitkään, että se ymmärtäisi ryhtyä taputtelemaan päätä ja sanomaan, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Toivottavasti Resurssi nyt on tehtäviensä tasalla, tilanne selvästi vaatii parisuhdetukea.

 
At keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006 11:55:00 ip., Blogger ainailona said...

Pörrö: Kiitos kommentista! Nillitys auttaa AINA sanoi AINAilona, samoin hjuumori. Ploki on oikein hyvä keksintö. Ja sitten tähtiin...
****
[Verbaalisesti] turpaan vaan, niin että lätisee ja onnea! Valoa päin...
****

 
At keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006 11:59:00 ip., Blogger ainailona said...

JP: Kiitos tarkkanäköisestä kommentistasi [häntii].

Onhan se mamman tilanne ikävä, mutta eihän se voi olla mun syy? Välillä vaan keittää totaalisesti yli, kun kokonaiskuorma käy liian suureksi. Eikä äidille voi näitä muita murheita suuremmin vuodattaa.

 
At torstaina, syyskuuta 21, 2006 12:01:00 ap., Blogger ainailona said...

Satujatar: Kiitos kommentista. Ploki on jautaa ja kommentoijat terästä;)

Äidit, hmmm.... aina ei vaan jaksa.

Kaikin puolin parempaa tulevaisuutta sitkeästi odotellen;)

 
At torstaina, syyskuuta 21, 2006 12:10:00 ap., Blogger ainailona said...

Peggy: Kiitos kommentistasi! Sinänsä lohduttavaa, jos tunne välittyi, koska tuo polkka oli melko kritiikittömästi ahdistusahdingossa laadittu.

Välillä vaan maailma mänttää ja vaihtoehtoisia valonpilkahduksia on vaikea nähdä. Onneksi on lupa purkaa näin.

Jos miettii asiaa esim. Myrskyluodon Maijan perspektiivistä, niin ei ollut siihen maailmanaikaan tällaista loistavia tapoja käsitelä juttujaan vaan ihan itse omassa pääppösessään piti kriisit ratkoa ja hommat hoitaa. Ukotkin puhumattomia jörriköitä, aina kalassa tai muuten veks siitä päivittäisestä arjesta.

Ei oikeasti pitäisi nyt olla valittamista, vai? Äh, ajat muuttuvat. Me sen mukana.

 
At torstaina, syyskuuta 21, 2006 12:12:00 ap., Blogger ainailona said...

SÄ: EtäMissen hyrinä kuultu, kiitos! Perkele, kun ei ole edes kylpyammetta.

Vaatii juu. Resurssi on onneksi hyvin ja oikealla asenteella kartalla, myös sen pakanamaan.

 

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home