Nälkää [räkää] ja rakkautta

Näihin aikoihin vuodesta Vaanilan vaakaemännällä on syntypäivä. Huoh, taas yksi lisäkierros mittarissa tässä takkuilevassa vempaimessa, joka [edelleen] köhii ja karstottuu [nähtävästi] ikivireässä viruksessa. Just, kun jo hetken tuntui hieman paremmalta, niin eikös aamulla taas herätä kurkkukipuun ja tukkonenään. Samantyyppistä räähkänkiertokulkua ovat valitelleet muutkin päivittäiskanssahenkilöt, joten kai sitä sitten vaan [rrrkele, stanalauta] on liikkeellä, jatkuvassa rotaatiossa. Liikkuis nyt jo minusta poispäin, reissuakin pukkaa taas ja pitäisi saada pää lentokuntoon.

Mieltäni piristäväksi ja ikääntyvää sydäntäni tyynnyttäväksi lahjukseksi Resurssi oli paketoinut jäljittelemättömällä teippaustekniikallaan Nasu-paperiin [vihjailujani noudatellen] Maaritin uusimman levyn! Ihana, ihastuin siihen heti ensikuuntelulla kuten oikestaan kaikkiin aiempiinkin. Ja tiedän, että jokainen kuuntelukerta koukuttaa lisää. Sellainen se Maarit on. Ihana. Upea. Taitava.

Kotoa kauas pois

Mä juoksen kotiin
kun kuulen äänet
hei, ne kännissä taas on.

Ei mitään uutta
mun todellisuutta
sitä elämä kai on.

Jee, ou jee
mä niin diggasin Beatlesii
jee, ou jee
haaveilin, pois
mä lähden jonnekin
nyt riittää tää
en tänne jää.

Mä lähden kotoa kauas pois
missä kukaan mua tunne viel ei
mä löydän maailmasta oikeuden
jos en löydä, mä rakennan sen.

Mä vielä paljon
öitäni valvon
vanhemmista huolehdin.

Mut vuodet vierii
ja lapsuus loppuu
tiedän sen, mä selvisin.

Sanat: Maarit Hurmerinta/Heikki Salo

Kuin pontevana pirskeenä yskän päälle: Haamuluukuttaja, jihaa!

Ja vielä piristävä uutuuskin törkkäsi listoilta simmuun: Tyttö sinä olet rätti.

Jo vain!