Tämäkin vielä: Lanttuaddiktio

Kun nyt olemme karsineet perunan pois ruokalistaltamme, olen aivan hullaantunut lanttuun! Olkoonkin, että ei sekään ihan parasta muonaa ole [hiilareita hiipii hieman yläkanttiin, mutta ei niin paljon kuin perunassa].

Tänään iski suunnaton, ylitsepyyhkäisevä, vastustusajatuksille täysin kuuro lanttulaatikon himo! Kolusin muutaman lähikaupan, mutta eipä ollut valmista tavaraa tarjolla. Miksi muka lanttulaatikkoa saisi syödä vain jouluna, pah?

Ostin sitten päänkokoisen megalantun ja laitoin laatikon itse! Jo mötikkää kuoriessa ihana, aromaattinen tuoksu kutitti nenukkaa. Tänään varmaan entistä enemmän, kun nenukka on nuhan takia jatkuvassa aivastusvalmiudessa muutenkin.

Hyvää tuli, ihanaa suorastaan! Täräytin mausteeksi mm. Garam masalaa ja siirappi oli vaahterasellaista. Lootan kylkeen ei tarvita kuin muutama mikrossa räjäytetty nakki ja siivutettu herkkukurkku – näin on Vaanilan himmeä herkkuateria valmis nautittavaksi. Röh.

Ja nyt sitä ollaan sitten saikulla loppuviikko. Poskiontelot ja keuhkoputkilo diagnosoitiin tulehtuneiksi. Toivon todella, että lääkitys nyt on vihdoin kohdallaan ja pääsen lopulta eroon tästä kestoköhästä. Yskänlääke ei kylläkään ole sitä tehotippaa, mitä Elma vetelee, taidan vinkata tohtorille, että parempaa pitäisi saada.

Jotta täällä sitä vaan jatketaan lepääjajuokuumaa + nappaanappejajauinahteleholtittomasti -ohjelmaa samassa hyvässä kissamaisessa seurassa, mutta tällä kertaa kaoottisessa raivausta kirkuvassa kotimiljöössä. Paras vaan sulkea silmät...

Onneksi on sentään vati lanttua – melkein kuin pala kakkua.

By the way - nyt näyttää olevan Blogistanissa sen verran tautista porukkaa, että ehkäpä tässä saattaisi jotkut kommenttikuumehourailut saada käyntiin vaikka päiväsaikaan aina lääkityksen välillä? Kun kuitenkin sitä hiirtä itse kukin tapailee, jos semmonen selkeämpi jakso sattuu kohdalle?!? Tautimiitti vaikka täällä meidän kommenttiosastolla - ilman tartuntavaaraa! Kaikki tautiset tervetulleita, työssäkituvat tehkööt töitä;)