Järkee vai ei?

Kylläpä hotsitti körötellä 1000 km pohjoiseen herätäkseen [sinänsä viihtyisässä ja hyvin varustellussa mökissä] ensimmäisenä LOMA-aamuna tikkuiseen kurkkukipuun. Fin-Rexin/Bafucin/ysköslääke/lepääjajuokuumaa –kuuri kesti neljä [4] vuorokautta seitsemästä [7]. Kolmannen päivän kohdalla konsultoimme paikallista arvauspuhelinneuvontaa, joka totesi näiden virusten voivan kestää JOPA VIIKON, jotta ei mitään asiaa ole lähteä sadan kilsan päässä olevaan livetärväyskohteeseen VIELÄ, ellei kurkussa ole valkoisia pilkkuja [ei ollut]. Huoh. Vetelin siinä sitten unta palloon, kirjallisuutta kaaliin ja räkää rättiin. Totesin perskohtaisesti, että sauna on paras höyryhengitysväline.

Käppäilykyvyttömyydestä kummunneen harmituksen kuittasin tyynesti sillä, että lepoa se on sisäruokintalepokin, vaikka olin odottanutkin viikolta kaikkea muuta. Olipa oiva tilaisuus pitkästä aikaa lueskella muutama kirja. Ja oli ihanaa uinua päiväunia kattien kanssa! Mokomat karvurit lepäsivät joka päivä sängyn jalkopäässä ja kävivät välillä antamassa tamppaushoitoa.

Loppuviikosta nousi nokka sen verran, että ekaks meni kilsan luontopolku verryttelynä ja viimeisenä päivänämme rohkenin jopa 4 kilsan helppokulkuiselle metsäkäppäilylle [ajatella, että joinakin aikaisempina vuosina 50 km/viikossa ei ole tehnyt tiukkaakaan!].

Voi metsä, miten paljon voimaa siitä voikaan ammentaa! Se on tulvillaan ihanaa syksyistä tuoksua, rapinaa, suhinaa, upeita värejä ja perushiljaisuutta – rauhaa. Naavat ja pahkat, maassa sadepisaroin katettuna köllivät kaipaavat haavanlehtiset, jäkälä, poimimattomiksi tuomitut pulleat mustikat, pystyssä töröttävät kelot, kiehtovat kannonnokat, usva ja kaste. Vaikka yksi kuukkelin pahalainen meinasikin nokkia mut, kun liian innokkaasti zuumailin siitä kuvia. Ovatpa rohkeita lintuja, läpsytti tulla suoraan päin näköä. Ja taisi silti kuvat mennä pieleen, oksia vaan. Kuukkeli ehti aina lentää alta pois.

Ruska oli väreinä kyllä parhaimmillaan kotimatkalla Jyväskylän ja Lahden välisellä tieosuudella. Mikä värien yltäkylläisyys!

Kissat selvisivät [jälleen kerran] hienosti pitkistä automatkoista ja vieraista olosuhteista. Ottivat mökkihuushollin haltuun naukumaisella tempolla ja uhittelivat pihapiirissä jäystäville poroillekin. Upeat elukat, äärimmäisen rakastettavat yksilöt [ehkä ne pääsevät vielä itsekin näppäimille kertomaan suunnattoman haastavista pohjoisen seikkailuistaan, mm. tutustumisestaan useampikerroksiseen huoneistoon ja siitä aiheutuviin kiipeämisteknisiin harjoitteisiin!].

Nyt nappaa uni. Kelaan blogeja ja kommentteja myöhemmin. Vaikka pirun kiireelliseltä se näyttää taas ensi viikkokin. Mutta ei kai pitäisi valitella, olenhan just ollut lomallakin... köh, köh – lisää yskänlääkettä...