Laatuaikaa, -seuraa, -eväitä

Yksin kotona. Niin paljon kuin tuosta Resurssista tykkäänkin, niin nyt ei harmita yhtään, että hää otti ja lähti hetkeksi matkaamaan.

Koska. Aika ajoin vaan on kuunneltava kaikki Loiri-Leino levyt numerojärjestyksessä täysillä pysyäkseen järjissään. Hitsi, niihin kun ei aika pure kuin parantaen - jään tiukasti re-koukkuun joka kerta - kummallinen rauha, ilo ja kielellinen tyydytys hiipii mieleen. Kuinka se Eikka osasikin tulkita sanoillaan niin osuvasti sitä mitä minäkin tunnen? Jo kauan sitten. Mikään ei ole muuttunut, niitä samoja kysymyksiä ihmisen mielessä vaeltaa edelleen.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen?

Kevään ensimmäinen varhaiskaalilaatikko on [haistamma] loihtinut huusholliin nasevan paskanhajun. Ei haittaa, sörsseli on sen arvoista. Kannattaa korvata riisi ohrasuurimoilla, tulee lootaan vähän uutta ilmettä [ja hippasen niukemmin hiilaria].

Se asiaan vihkiytyneistä lähteistä kumpuava paskanhaju tulee kai seurannaisvaikutuksen voimalla sitten huomenna...