Fenkoilua

Turboahdettua, nestekertymässään kitisevää akkaa jotenkin kiehtoo väitetty fenkolin aineenvaihduntaa kiihdyttävä illuusio. Vaivuinkin hetkeksi huttukoomaan [tässä mä oon kuulkaa todella hyvä] ja koklasin fenkoliperäistä evästä. Periaatteessa fenkoli kai on kuin kiinteämpään nautintamuotoon puserrettua Pernodia – maistuu hyvästi anikselta, menee mukavasti alas ja ulos sekä saattaa [liian vähän käytettynä] innostaa ylenpalttiseen lemmiskelyyn;)

Löysin ohjeen Maikkarin Maku-sivulta . Olipas mielenkiintoista, vaikka Vaanilan perinteiseen kokkaustapaan tätä voisi vähän kyllä tuunatakin, mutta jätän kehittelyn seuraavaan kertaan.

Karamellisoitua fenkolia grana-padano -juuston kanssa
[Säästän guuglausenergiaanne ja paljastan heti kärkeen, että grana-padano on parmesania.]

Keitellään pari pilkottua fenkolia pehmeiksi, valutetaan ja ladotaan väljästi uunivuokaan. Ropsotellaan päälle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä [mitä neitseellisempää sen parempi]. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Pintasilaukseksi ainakin 1 dl parmesanraastetta/lastuja ja kepeä hunnutus korppujauholla. 200 astetta, puoli tuntia tai kunnes fenkoli kultaisena kuultaa.

Lopputulemaa voi puputtaa ihan sellaisenaan kasvisruokana ja välipalana tai mätkiä lihan lisukkeena. Fenkolin eduksi mainittakoon vielä, että sen päälle surkeampikin punkku maistuu jumalaiselta.

Jotta rohkeasti vaan, varomatta!