Biodynamiikkaa kardemummalla

Ajatuksena sanomalehtien hyödyntäminen biojätekääreenä on oikein hyvä, jossain määrin myös ihan toimiva. Ajatus siis. Kun ne lehdet vielä ymmärtäisi lukemisen jälkeen vääntyä itsestään roska-astiaan sopiviksi, kestäviksi pusseiksi, niin jo vain. Erilaisia sanomalehtimyttyjä rapistellen meillä silti mentiin yhteiselomme ensimmäiset neljä vuotta vaihtelevin kierrätystuloksin. Vaikka muutamankin kerran läsähti koko märkä, pehmennyt mälli porraskäytävään matkallaan Molokin kitaan.

Kunnes yhä useammin kävi niin, että kun olit aikeissa roiskia niitä appelsiininkuoria tai käsiin mätäneviä löydöksiä viileäkaapin perimmäisestä lokerosta biojäteroskiksen suuntaan, huomasit, että sammio kyllä oli tyhjä ja paikallaan, mutta uutta Mustan Pörssin tajouslehdykkää ei ollut asennettu paikoilleen. Mitä tapahtui? No ethän sä nyt siinä tilanteessa lähde kuopimaan jätepaperivasua roska-astiaergonomiset taittelut mielessä vaan paiskaat jo käteesi kertyneet roippeet sinne perinteisen jätteen puolelle. Suomien itseäsi mielessäsi [vasta noin ännännellä kerralla - ja siitä eteenpäin - manaten myös perheen toista täysivaltaiseksi laskettavaa 2-3 jalkaista asukkia] nuh, nuh.

Kunnes mitta täyttyi niin kierrätysomantunnon kuin yleisärtymän ja orastavan mäkätyksenkin puolella. Lähdin biojätepussiostoksille. Kun ensi kerran moista ylellisyystarviketta hamuilin marketin hyllyltä, niin juuri edullisimman Pirkan kohdalla oli iso tyhjä kohta. Taitaa painia muutkin saman ongelman kimpussa. Otin sitten vierestä niitä muka-maatuvasta hoitsukumikäsineaineen tapaisesta valmistettuja, rullaan pakattuja. Kai ne sit maatuu, jos niin sanotaan? Myöhemmin tsekkasin, että juuri ne ruskeat paperiset pussit olivat olleet sillä kerralla tyystin loppu.

Pirkkaa on nyt vedelty ja hyvin rullaa. Luen tämän yhdeksi niistä [pientähän tää on, mutta jostain pitää aloittaa - pahimpiin hotkoihin ei edes pääse käsiksi!]. Tuntuu, että nyt kissatkin kehräävät äänekkäämmin, hiukset säihkyvät, ripset kaartuvat, orgasmit ovat räjähtävämpiä ja aamut suorastaan kutsuvat heräämään.

Ylistetty olkoon biojätepussi! Siihen kun vielä ymmärtäisivät yhdistää miellyttävän [lue: ei sitruunaa, männynhavua eikä muutenkaan mitään peruspirtsaa] tuoksun. Vaikka saa tuon kotikonsteinkin aikaiseksi: muutama kupponen kardemummakahvia koneesta läpi [ja naamaan joko päivä- tai iltakahvin merkeissä] ja suodatinhuttu biojätteeseen. Kylläpä on nyt ihanan aromanttinen tunnelma täällä hellan ja biojätevaunun välissä!