keskiviikkona, huhtikuuta 21, 2004

Koiralla on omistaja, kissalla henkilökuntaa

Misse, tuo enimmäkseen suloinen kotipesämme itsevaltias on myös aistinut kevään koittaneen. Etenkin, kun tätä kerrostalo-karvaturpaa on jo muutaman kerran valjasteltu ulkoilmassa, missä Misse voi rauhassa tähystellä misunsydämensä kyllyydestä lintuja ja nuuhkia luonnon kiinnostavia odöörejä. Ihmislemmikin kevyt puolen tunnin iltalenkki kestää Missen kanssa puolitoista tuntia, kun aina välillä pitää pysähtyä jäkittämään milloin mitäkin ihmettä. Siksipä Misse ei pääsekään viikolla ulos-ulos, ainoastaan parvekkeelle. Parvekkeella on kuulemma todella tylsää, nau.

Tästä henkilökunnan omasta mukavuudenhalusta johtuvasta ulkoilurajoitteesta Misse tietysti suivaantuu suunnattomasti ja muuttuu hetkessä elämäänsä erityisen tyytymättömäksi Misseksi. Tämä mood swing ilmenee käytännössä niin, että Misse seuraa henkilökunnan kulloinkin kotosalla olevaa, kissaperspektiivistä katsottuna täysin toimetonna haahuilevaa edustajaa herkeämättä ja valittaa surkealla kärsivän Missen äänellä, jotta nyt ei palvelu tyydytä. Ellei veräjän ovet aukea, niin ainakin hiirenmetsästystä on tarjottava vaihtoehtoiseksi virikkeeksi ja pidemmän kaavan mukaan.

Missen suosikkilelu on onki, jonka toisessa päässä on henkilökuntaa. Henkilökuntaan ei vaan voi yhtään luottaa. Heti kun Misse leikin tiimellyksessä kääntää vatsakarvansa taivasta kohti vetääkseen hetken henkeä, niin jo on henkilökunta livahtamassa kyseenalaisiin puuhiin [kuten sen kummallisen, mustan lätyskän kimppuun, jota napsutellaan sormilla niin tiuhaan, ettei ehditä edes silittää].

Näissä leikkimisen laatua ja kestoa uhkaavissa tilanteissa Missen on pakko turvautua äärimmäisiin voimakeinoihin ja hippasen kynsäistä sohvan päätyä tai singahtaa verhoa pitkin katonrajaan. Ensin näytösluonteisesti ja jos ei se aikaansaa toivottua toimintaa, niin sitten kovemmilla paukuilla. Johan tulee henkilökuntaan ja leluun liikettä! Kurr.

Viikoilla usein myös eväät on ihan peestä. Misse kun haluaisi mussuttaa homejuustoa – mieluiten Stiltonia tai miksei hätätilassa Pirkkaakin [ellei henkilökunta ehdi leikkikiireiltään tienaamaan], mutta kuppiin lyödään toistuvasti sitä samaa tylsää arkimuonaa, jota on syytä ylenkatsoa ihan kurinpitosyistä. Naukurr, taidan singahtaa taas verhoon. Vai hotkaisenko välipalaksi pätkän viherkasvia, [etenkin sen MULTAA voisin kuopia]? Varo vaan!

Yhdestä asiasta tiettävästi sopii olla samaa mieltä henkilökunnan kanssa - voi kun olisi jo viikonloppu!

Links to this post:

Luo linkki

<< Home