perjantaina, toukokuuta 07, 2004

Päivä huojuvana klemmarina

Kas, päivä kului pääosin online office avustajana jatkuvasti plimputtavan Messengerin vaativassa orjuudessa. Toisessa päässä riekkui hätääntyneenä vaivalla kirjoittamiani ohjeita ylenkatsova [ei nyt ole aikaa niitä lukea] ulkomaanpelle, joka tarvitsi toistuvasti henkilökohtaista tutorointia selviytyäkseen tehtävistä, jotka olen kouluttanut 3 kertaa hands-on menetelmällä lähimmän kuukauden sisällä. Mutta kun ei harjoitella hyvän sään aikana, niin kusessa ollaan, kun tosipaikka koittaa [ikuisuusprojekti on vaarassa päättyä]. Keletanattu! Etäisyys on tässä kohdin ihan hyvä asia.

Samaan aikaan meilissä: Hei, olen postipalvelimesi. Postilaatikkosi enimmäiskoko on ylittynyt jo aikoja sitten ja olen siitä toistuvasti ilmoitellutkin. Jos et nyt siivoa hittoon niitä hupiliitteitäsi sieltä, niin asiapostia et tule näkemään. Kalenterisi toki pollaa, jos jossain pitää kohta olla.

Samaan aikaan lankapuhelimessa: Keskus tässä. Täällä näyttäisi puskevan puhelinkokousta netmeetingillä höystettynä, hetki vain.

Samaan aikaan työkännykässä: Tässä IT hörhösi, tulin juuri kalasta. Nyt voisit testata, onko se virhe, josta raportoit 3 viikkoa sitten korjaantunut. Yritin ainakin;)) Joudut kyllä tekemään kaiken alusta saakka uudelleen, jotta nähdään pelittääkö. Ei varmaan haittaa. Soitellaan. Tiedoksi, että lähden tänään jo klo 15 kun on plussaa ja niin hyvä ilmakin.

Samaan aikaan privaattikännykässä: Äiti tässä hei. Ananasmehu pääsi loppumaan ja tekisi mieli myös tuoreita mansikoita, jos vaan jostain löydät. Kai tulet illalla kahville, on niin huono olokin ollut koko päivän, särkee ja kolottaa. Ei sitä koskaan tiedä, näkeekö aamua enää.

Samaan aikaan käytävällä: Nyt pitäisi mennä jo syömään. [Vilkaisu ruokalistaan; kauhukalaa ja köyhääkin köyhempi kasvisvaihtoehto].

Samaan aikaan intrassa: Yhtiö tehostaa toimintojaan ja aloittaa YT-neuvottelut. Tavoitteena on pelotella hittoon kaikki vähänkin osaavat ja viisaat ihmiset, näännyttää duunilla tyhmemmät, jotka yrittävät roikkua kiinni satulassaan ja pitää eläkeikään tai tukipakettiin saakka luppohommissa ne, jotka halvalla saa.

Illan tullen käytävällä: Jaahas, nyt alkaa lattioiden vahaus tässä siivessä. Tavarat pöydälle ja ulos [ilomielin!].

Moisen mankelin jälkeen on jutunjuuret niin tukkeessa kotiutuessa, että ei ole syytä mätkiä läpyttimen näppylöitä tarpeettoman pitkään. Vaikka puhe ei lamautunut, niin tunsin kuumuutta. Varo vaan.

Links to this post:

Luo linkki

<< Home