Tuokiokuva: Vedänkö lättyyn, rannan järvi?

Aamu valkeni niin hekumallisen aurinkoisena, että viihdyttävien aamutoimien jälkeen persueemme päätti suunnistaa datsalle. Välittömästi kylmälaukun ilmaannuttua tantereelle myös Misse vaistosi lähtemisen meiningin ja parkkeerasi huolestuneena korvat luikurilla kynnysmatolle ilmehtien, että ”Missen yli ei kyllä kävellä, nau, tulen mukaan”. Misse pitää kovasti matkailusta ja loikkaa innokkaana heti kuljetuskoppiin, kun sen veräjää hieman raottaa.

Motari veti hyvin ja ripeä 130 matkanopeus vei joutuisasti perille. Näillä liksoilla ei ole varaa sen kovempaa ajaa. Lopun pikataivalta hidasti hetkellisesti pari [arvatenkin käymisprosessiltaan kliimaksinsa saavuttaneen siman tankkausta harjoittanutta] sääripäristimen ohjastajaa, joiden ohittamiseksi piti koukkia hieman tarkkaavaisemmin sekä kyläkaupasta basehyppytyylillä eteen pompsahtanut kusenkukertava Nissan.

Datsalla kaikki näytti perin kaljulta. Puissa ei ole vielä lehtiä. Maassa niitä oli senkin edestä. Haravanvarteen mars! Ensin tietty kannustava työskentelyskumppa auki. Valdivieso Moscato, Chile, 8,35 e. Puolikuiva, pehmeä, rusinainen. Rypäleet: Torontel, Muscatel, Alexandria. Osuva valinta! Vapun jälkeisissä kituva vatsalaukku ei olisi enää kyennyt kuivempaa vastaanottamaan ja tässä pirskahtelevassa, pikkumakealle kalskahtavassa pullotteessa oli juuri oikeanlainen pihatöihin yllyttävä aromi.

Haraveeraus sujuikin yhteistuumin tehokkaasti ja ripeästi. Lehtimöhnä oli kuivaa ja helposti käsiteltävää. Vastaraavitun maan muhevan multainen aromi hiipi sieraimiin, nuuh. Misse nautiskeli valjaissaan ulkoilusta [jäkittämisestä] ja örkkien bongailusta niin onnellisena kuin kaupunkisisäkissa vain voi olla kohdatessaan bonusmatkan oikeaan-ulos parvekkeella kytistelyn sijaan. Vahvat käpälät möyhensivät tarmolla kasvimaata ja hyönteiskunta sai kyytiä. Flirttailivat sitruunaperhosenkin kanssa pitkään, mutta ei se antautunut Misselle, vaan lensi puuuiiss….

Elvytimme vanhan, katoksensa hämähäkin seittien suojassa talvehtineen grillin palamaan ja paistoimme muurikassa lättyjä. Päälle sopivasti hilloa ja sokeria. Kuuluu syödä sormin. Nam. Rannassa järvi loiskui toiveikkaana odotellen auringonlaskun ja –nousun katsojia, tuleen ja veteen tuijottelijoita. Varo vaan, me tulemme taas.

Kotimatka koitti liian pian [nii-i, olisi kannattanut tulla jo eilen, mutku vätysti]. Mutta lupaus ihanasta kesästä loikkasi kyytiin. Kuin myös uupunut, mutta niin onnellinen Misse. Ei ole hiirijahti kotona enää maistunut. Taitaa nähdä hyönteishippaunta…. kurr!