tiistaina, toukokuuta 04, 2004

Kuu mottaa ja Venus kulkee yli

Menopaussi uumoili täysikuun olevan hollilla. Siellähän se kuikuilee! Tunnustan kuuluvani kevyesti kuuhupsujen klaaniin. Normaalisti yöuni maittaa makoisasti, mutta täysikuun aikana herään usein jostain hulvattoman levottomasta, märästä unesta aamuyöllä, enkä muutamaan hetkeen malta nukahtaa uudelleen. Uni ei vaan tule, kun kuupallo möllöttää suoraan makuuhuoneen ikkunasta sisään. Onneksi on apuväline [resurssi] käden ulottuvilla ja kukkumisen voi käyttää kuuhun kurkottelun ohella vaikka spontaaniin hyötyliikuntaan. Jopas taas uni maittaa!

Ne, joiden mielestä kuu ei luikuria laskettele rakentavat muistisääntönsä kuun kehityssuunnasta näin: vedä viiva kuun vasemmalle puolelle: k= kapenee, p= pullistuu.

Tällä kierrolla on vielä ekstraakin luvassa. Täydellinen kuunpimennys osuu kohdalle tänä iltana. Saas nähdä, vaikuttaako se kuuhupsujen öisiin harrastuksiin ja jos, niin millä tavalla? Peitellympiä unia? Hämärämpiä heräämisiä? Pimeämpää puuhastelua? Täydellisiä toistoja ja useampia sarjoja? Varo vaan [resurssi].

Heti kesäkuun alussa tarkkaavaisuutta koetellaan taas. Suosikkiplaneettani Venus pluiskahtaa auringon pinnan yli pitkästä aikaa. Samainen ilmiö esiintyi edellisen kerran näillä leveysasteilla vuonna 1769. Jokaisen itseään kunnioittavan venuksen kannattaa jo hyvissä ajoin valmistautua tähän harvinaiseen häppeningiin ja miettiä huolella minkä pinnan yli kulkisi. Vai menisikö jopa pinnan alle? Kunhan ei vaan pinna pala tai katkea.


Minun mieleni on niin kummallinen
kuin meri kuutamolla.
En tahtois ma touhuun ihmisten
ja en tahtoisi yksin olla.

Minun mieleni on niin korkea
kuin taivahan tähtivyöhyt,
sen alle mahtuvi maailma
ja yhdessä päivä ja yöhyt.
- Eino Leino -