Hortonomista hortoilua alavään

Aikaisemmassa elämässäni en suuremmin korviani lotkauttanut viherpiipertäjien keväisille siemmennystalkoille. Empiiriset kokemukseni siemenistä rajoittuivat lähinnä itseeni kohdistuneisiin hajakylvöksiin, joista niistäkään ei koskaan sen kummempaa satoa saatu – hukkaan meni kaikki [ihan laadukkaatkin lajikkeet].

Kunnes perintönä riesakseni siunaantui kesämökki: ihan kelvollinen, sähköistetty datsa reilun tunnin ajomatkan päässä kotoa. Olen nyt parina kesänä tehnyt mökillä viljelykokeiluja [kun sain vihdoin riistettyä kuokan mamman vapisevista käsistä] ja viime suven hulppea kesäkurpitsasato kannustaa jatkamaan.

Siman pullotuksen ohessa Missen [virallinen valvoja] kanssa sunnuntaina kylvimme ja istutimme, [oheistuotteena nähtävästi ukkokultaa seisotimme] ja nynne o mullassa [oli siel Missekin]! Kesäkurpitsaa, koristekaalia, erilaisia parvekekukkasia ja tietysti muutamaa sorttia basilikaa. Lisänä odottelee vielä suoraan maahan läiskäisemistä vuoden vihannes palsternakka, nauris, mustajuuri ja porkkanan muotoinen punajuuri. Siinä on yhdelle miniatyyriplantaasille tarkkailtavaa ihan tarpeeksi. Todennäköisesti joku tätönen kuitenkin pyyhältää paikalle alkukesän mittaan tuomaan vielä yllätystaimierän. Viimeksi tuli avomaankurkkua ja säkillinen lehmänpaskaa bonuksena. Mutta yhtään perunaa ei tänä vuonna sinne panna! Niin kauan kun ei munamakaroni kasva maassa, ostan sen mielelläni Lidlistä ja jätän perunan nostot ja laskut muille.

Viikonlopun viiniarviot
Lauantain aterialla nautimme jauhelihakastiketta ja pinaatti-juustotuorepastaa, viini Monte Ory Tempranillo Cabernet Sauvignon 2002, Espanja, 6,94 e, keskitäyteläinen, pehmeähkö, kevyesti vaniljainen, rypäleet Cabernet Sauvignon, Tempranillo, Merlot.

Viini täydensi erinomaisesti muhkeaa tomaatin kyllästämää soossia ja keskusteli haastavasti päälle roiskaistun parmesanin kanssa [röyh, jano, kluk, vichyä]. Sopivan hapokas, mutta samalla rakastettavan pehmeä ja sulattelevan touhukas. Tuoksua emme ehtineet havainnoida, kun jo pohja paistoi putelista.

Sunnuntain menuulla mussutimme banaanikotkoa ja riisiä, viini Estola Reserva 1998, Espanja, 7,16 e, keskitäyteläinen, pehmeä, nahkainen, rypäle Cencibel.

Viinin valintaan vaikutti merkittävästi se, että mitään erityisesti kotkolle sopivaa viiniä ei enää ollut jäljellä kaapissa ja oli tempaistava rohkeasti vaan ensimmäinen näppeihin osunut vähemmän täyteläinen flinda ajoon. Kun vielä plussa.comin viini-ruoka -haku lähestulkoon suositteli tätä viiniä kanan kyytipojaksi, niin plop! Viini oli melkeinpä mokkanahkaisen utuinen, särmikkään pehmeä ja mehevälle kotkolle hyvin tilaa antava, lähes henkäelevä. Kaikki meni taas, slurps. Outo rypäle tuo Cencibel, mutta ei yhtään paskempi.

Suosimme näköjään tänä[kin] viikonloppuna Espanjalaisia pullotteita. Pidämme pehmeästä punaisesta.

Joko simat pihisee ja skumppa kylmenee? Varo vaan, vappu tulee äkkiä!