lauantaina, huhtikuuta 24, 2004

Hetki lyö, minä en

Kotimme (ja makuuhuoneemme ikkuna) sijaitsee 10 metrin päässä lähiökippolan ovesta. Näin viikonloppuisin siellä lauletaan kovastikin karaokea. Ja ilmojen lämmettyä pidetään kippolan ovea auki. Tarkemmin ajatellen - mitään ei kyllä lauleta ennen puoltayötä, mutta sen jälkeen senkin edestä aina pilkkuun 1.30 saakka. Meno kiihtyy heti, kun asiakaskunta on päässyt sopivaan lauluvireeseen.

Top 10 tonight:

1. Mombasa
2. Tummat silmät, ruskea tukka
3. Aikuinen nainen
4. Oi niitä aikoja
5. Viidestoista yö
6. Anna mulle tähtitaivas
7. Sininen ja valkoinen
8. Saat miehen kyyneliin
9. Varrella virran
10. Vain elämää

Upeaa, että tuulipukukansakin uskaltaa ilmaista itseään ja syvimpiä tuntojaan. Jokainen ilmaisutilaisuus [itsensä kanssa sovussa, vaikka hiukkasen hönössäkin] on sopivaa käyttää hyödyksi. Ellei osaa laulaa [edes kippolakaraoken vertaa], voi vaikka skrivailla blogiin. Pääasia, että pystyy purkamaan omia tuntojaan ja ehkäpä heittäytymään hetkeksi itsensä ja niiden omien solmujensa ulkopuolelle. Tarvetta siihen tuntuu olevan ja se näkyy myös täällä blogistanissa. Meille kaikille on onneksi tilaa. Varomatta vaan!

Kauas pilvet karkaa, niin minäkin…

Links to this post:

Luo linkki

<< Home