Kun helikopteri laskeutui varpaiden väliin

Missen päiväkirjasta
Kurnauskista, olipas vihdoinkin ihana viikonloppu mökillä! Tällä kertaa yhtenä kokonaisena päivänä ei tullut taivaalta ollenkaan sitä kiusallista, märkää kamaa, jolta suojautuakseen täytyy kaivautua poteroon viinimarjapensaan alle. Mikä lie ollut säähäiriö. Olipas autereista tassutella kuivin käpälin tiluksilla. Perhosten kanssa kävin tiukkaa hyppelyleikkiä, mutta ne mokomat olivat aina nopeampia. Sen sijaan sain kiinni helikopterin! Pörräsi mokoma turhake aikansa siinä kuononi ympäri, keskityin vimmatusti ja vhiups, huitaisin tarkan iskun käpälällä ja siihen jäi! Sananmukaisesti sai siipeensä. Pyörittelin sitä tassusta toiseen maassa pitkät ajat, räpistelikin vielä hetken, vaikka siivekkeensä menivätkin ihan ruvelle. Ei sitä kyllä syödä voinut, haiskahti niin hyönteiselle. Helpompi on käydä kupilla tankkaamassa. Näytin sen kuitenkin henkilökunnalle ja he kehuivat, että olen hyvä kissa metsästämään. Hörrhörrhörr….vähä mä oon hyvä!
 
Vaikka nyt olenkin ulkoilusta väsyksissä, vähän torkkumistani huolettaa, että mitähän nyt on tekeillä? Kas kun kuulemma loppuviikosta taas keikkaa pukkaa. Sitä erikoisalaani eläinterapiaa. Terapialle tuntuu olevan kovasti tarvetta; nyt näyttäisi tulevan oikein pidempi rupeama. Kyseessä on se sama mummitapaus. Taitaa vaatia pidempiaikaista hoitojaksoa, ennen kuin tuloksia on nähtävillä. Vähän jo stressaa edessä oleva työsarka, mutta minkäs teet, kun asiantuntijalla tuntuu olevan tuota vientiä. Kurrr[venytys]huoh.
 
Toisinaan kyllä ajattelen, että liekö kyseessä joku henkilökunnan juoni? Etteivät vaan olisi menossa johonkin kiinnostavaan paikkaan ilman minua! Kyllä minut voi ottaa mukaan minne vaan, olen hyvä misse matkustamaan, rohkea ja utelias luonteeltani. Paikalla ei suuremmin ole väliä, kunhan henkilökunta säilyy samana. Olen jo niin tottunut [ja kai vähän kiintynytkin] näihin tyyppeihin ja he osaavat hyvin oikkuni oivaltaa. Ei ne minua kyllä kokonaan voi hylätä, olen niin kertakaikkisen rakastettava. Ja onhan se tärkeää työtä se hoitotehtäväkin. Puuhnau, kestettävä on!
 
Ja juunau, olen täysin samaa mieltä karvaisten kaverien kanssa – meikätytön vessukassa on paras olla Cassiusta tai henkilökunta saa potkut. Tai ainakin kynnestä. Joku järjestys se pitää huushollissa olla.