Koti on siellä missä sydänkin, vol. 2

Huvittelimme sunnuntaina tiirailemalla sauvakävelylenkin päätteeksi pari lähiömme lähiseudun asuntoesittelyä. Ei sillä, että mihinkään olisimme muuttamassa, mutta kiinnosti vaan katsoa, että minkämoisia luukkuja sitä kovalla rahalla naapurustossa kaupitellaan. Tirkistelyä suomeksi.

Ensin singahdimme täydellistä remonttia kiljuvaan neliöön [parketti koiran jäljiltä ihan ruvella, tapetit lasten repimät, nukkavieru alkuperäiskunnossa oleva keittiö, yleisvaikutelma nuhjuinen] – 160.000e. Huh, mikä pyynti. Remppaan olisi mennyt ainakin 20.000e, ennen kuin siellä voisi asua.

Toinen tielle osunut kohde oli hyvin pidetty, lapsettoman alkuasukaspariskunnan kolmio. Ihan siisti, mutta tilajärjestelyiltään niin epäkäytännöllinen, että ei meidän mikään olisi mahtunut minnekään ilman erityisvääntöä ja seinien kaatamista. 145.000 e. Omistaja myy. Eläköityvä pariskunta, joka on muutamassa maalle, lähelle kesämökkiään. Ei hassumpi ajatus.

Kömmimme tyytyväisinä omaan pesäämme. Laitoimme saunan päälle. Kissa kiehnäsi kintuissa, kissankarva pölisi ja aurinko siivilöi muutkin pölyt suloisesti näkyviin. Epäjärjestystä siellä täällä, lehtipinoja, vaatemyttyjä, ylimääräistä roinaa, fläkkejä parketissa, nöyhtää lavuaarissa. Silti maailman paras paikka. Meidän näköinen, paikka missä asutaan, oleskellaan ja viihdytään – ei näytellä eikä liiemmin varota mitään. Eletään vaan. Ja välillä ollaan ihan suu messingillä onnenmuruistakin... Koti.

p.s. Snif:o(