Isä minun, joka olet taivaassa

Tai voithan sinä [ajoittain hieman kyseenalaisen elämäntapasi perusteella] olla myös siellä hornan keskikattilan vaiheilla; paha sanoa, kun ei pääse tilannetta tarkistamaan. Terveen epäluuloiseksi kasvanut tyttäresi nääs kun ei koskaan usko mitään, ennen kuin näkee.

Siitä on jo yli 8 vuotta, kun kuolo sinut korjasi kuleksimasta keraltamme. Melko nuorena nyykähdit, mutta elimistösi olit ehtinyt kuluttaa tarkasti loppuun. Eipä jäänyt elintestamentin edunsaajille paljoakaan realisoitavaa. Muistan, kun hyvästelimme Meikun teho-osastolla. Letkuihin ja vempaimiin kytkettynä ojensit heikosti riutunutta kättäsi sormikoukkuun ja viimeisen kerran yritit iskeä minulle silmää, kertoa vielä yhtä sanatonta sutkausta. Näin silmistäsi, että olit liukumassa pois, antanut periksi. Vaikka olisit jotain halunnutkin sanoa, et siihen enää pystynyt. Niin monen vaikean ja jopa mahdottomankin tilanteen yli kantanut sitkeytesi ja huumorintajusi olivat ehtymässä.

Hautajaisiin matkasin autollasi tarkoituksena poimia leskirouva kyytiin matkalla. Vaikka piditkin aina minua huolellisena kuljettajana, katsoit ilmeisesti asiaksesi muistuttaa vielä tuona päivänä, että kalustosta on syytä pitää hyvää huolta. Kumi puhkesi Espan nupukivillä. Näin, kun sinkosit sen nuolen sieltä pilvenreunalta, älä yhtään yritä. Senkin kelmi!

Ja kun vielä tuon muorinkin jätit kontolleni. Nautit itsekkäästi kanssaan parhaat vuodet ja kun vanhuus alkoi nurkan takaa pilkottaa, pakenit paikalta. Raukkis. Pakenit tosin aina välillä jo eläessäsikin. Tiedät kyllä hyvin, millaista elämä äidin kanssa on. Me kumpikin tiedämme ja koemme sen samalla tavalla, olemmehan niin toistemme kaltaisia.

Anteeksi, etten tuonut tänään haudallesi kynttilää. Olen niin flunssainen, että en kyennyt liikkumaan minnekään. Valoa paadellesi on luvassa taas joulun tienoilla. Kas kun välillä täällä maan pinnallakin ihan pimeässä tarvotaan, jos se yhtään lohduttaa. Lissää pökköä pessään vaan!