Elintarvike [ai kun hassu sana] erimielisyyksiä

Armas Resurssi ei siedä sipulia missään muodossa. Valkosipuli ”talousmausteena” on erityinen kauhistus [hunajassa muhitetut Saslikin sellaiset kyllä maistui seurusteluaikana]. Pontevan muun mausteen yhteydessä sipuli saattaa pieninä annoksina mennä huomaamatta läpi, mutta valkosipuli ei kotioloissa koskaan.

Nooh, normaaliperhe-eläimessä [jos tätä siksi voi kutsua] asiastahan ei seuraa muuta kuin pirun pitkiä kauppareissuja [kun luuraan maustekastikehyllyssä ryömimisvauhdilla lukemassa kaikki piennellä präntätyt tuoteselosteet, ongin pakastealtaassa toivoen löytäväni vihannespakasteyhdisteen (kuka söi FinnWokin?), jossa ei ole sipulia (etenkään purjoa), teen juusto-osastolla oikeat tuorejuustovalinnat ja en sorru mihinkään irtomyyntierikoisuuksiin enkä marinoituihin lihoihin]. Helppoa, kun sen tietää.

Itse kokkaamisessakin tämä sipuliton private requirement antaa luovuudelle tilaa. Mitä pannaan pataan kohdassa ”ruskista/kuullota sipuli”? Ei mitään, sen kohdan yli hypätään ja maku tehdään valmistumisen myöhemmässä vaiheessa pippureilla, tuorejuustojohdanteilla, yrteillä ja muilla sallituilla höysteillä. Hyvää tulee silti [väittää Hän].

Nyt keittiössä kuulemma haisee valkosipuli. Kyllä, tulevan partyn varjolla halusin tehdä [itselleni ja vieraille] marinoituja herkkusieniä. Ja on siellä kaapissa suussa sulavia Myrttisiäkin [jemmassa]. Mutta miten ne saisi tarjolle niin, ettei haju tärvele Resurssin iltaa? Paha, paha... tuuletusta juhannukseen saakka vissiin tiedossa.

Jos about 350 päivää vuodessa on valkosipulista vapaata, niin kai se kunnon mies kestää sen 15 [arvio] höyryisempää hetkeä? Vai tuleeko maailmanloppu? Tässä yhteydessä valkosipuli on mainiosti rinnastettavissa lattialla [itsekseen] sykertyviin sukkiin; en minäkään haluaisi tormätä niihin joka päivä. Ja silti tuntuu, että ne ovat alati läsnä. Vaihdetaanko?

Tsemppiä voimavaralaitoksein;))

Viime vuonna päästelimme näissä tunnelmissa. Niin aina.