Missä sitä ollaan oltu?
Kun Tsernobyl poksahti 20 vuotta sitten [miten ihmeessä siitäkin tapahtumasta voi olla jo niin kauan???] olin riemulomalla Ateenassa. Riemuloman siitä teki pääosin kaksi asiaa: olin siellä yksin ja olin täysin antiikin Kreikan ja jumaltaruston innoittamassa hurmiossa [palasinkin Poseidonin pää kassissa, Hermestä mukaan tarttui sentään koko torsoke].
Muistan, että paukausta seuranneen viikon aikana ostin jostain katuvarren kojusta mansikoita ja mussutin niitä kävellessäni rauniolta toiselle. Paikallinen ohikulkija pysäytti minut ja melkein raastoi mansikkatuokkosen kädestäni. ”It is dangerous to eat strawberries now!” kuului komento. Roikuin itsepintaisesti askissa kiinni ja totesin, että tuskin täällä saakka mitään erityisempää vaaraa on. Vasta kun hän kysyi, että mistäs sitä oikein ollaan ja sai vastauksen ”From Finland”, hyvää tarkoittava olento talttui ja säntäsi järkyttyneenä matkoihinsa. Taisin olla todella säteilevää seuraa.
Missäs sinä olit?
14 Comments:
No minä olin synnytyslaitoksella Savonlinnassa.
Kakkonen syntyi perjantaina 25.4. kello yöllä (4 650 g, 52 cm).
Sunnuntaina alkoi kuulua sen aikaisesta pikkutyynyyn kätketystä radiosta kummia. Maanantaina istui huoneellinen vastasynnyttäneitä äitejä katsomassa uutislähetyksen uskomatonta näkyä. Kokemukseni mukaan nainen on noin herkimmillään, kun hormonit synnytyksen jälkeen heittää mielialaa laidasta laitaan. Siihen yksi pieni ydinvoimalakatastrofi till, niin itkulta ei vältytä!
Vanhan terassilla. Oli jumalattoman lämmintä, ei pilven pilveä ja paahduimme siellä. "Tätä säteilyä kelpaa tulla", naureskelimme uutisia.
Hitto, kaikilla muilla on muistoja paitsi minulla. Muistan kyllä hämärästi jotkut jodipurkit, mutta siinä kaikki. Eipä kai 7v kamalasti ollut kiinnostunut uutisista kun ei kotonakaan kukaan meuhkannut.
Ilokivessä olin juu, Jyväskylässä. Pöydässä oli pari muuta ihmistä, en enää muista keitä. Tarjoilija - taisi olla Otto sillä kertaa - tuli kertomaan uutisen. Päiväsaika oli, ehkä aikainen iltapäivä.
Ateena on kyllä eksoottinen ja lämmin paikka kokea Tshernon kauhuhetki. Parempi se oli kuin omani, yläastelaisen hupakon. :)
Muistelen erään rapakon takana asuneen sukulaisen amerikkalaisen vaimon olleen valtavan huolissaan, että säteileekö nyt Suomessakin ja olemmeko täällä edes elävien kirjoissa. :)
Liftasin jossain päin Etelä-Pohjanmaata. Olin menossa tarkastamaan wannabe poikaystävän. Ei siittä sitten mitään tullut, mutta sain ilmeisesti osani aurinkoisesta säteilystä minäkin.
Muistan seuraavan aamun englannin tunnin, joka pidettiin kauniissa piirustusluokassa kattojen yllä. Tunnetusti tiukkapipoinen maikka totesi brittiläisen kuivasti, että ei tässä kai enää tarvitse kovasti kirjoituksien arvosanoja miettiä.
Pariin seudun kuntaan röpsähti sen kevätsateen myötä cesiumia paljon. Tiedot julistettiin salaisiksi, ja tietääkseni ovat sellaisia vielä.
SÄ: Hyvä, että olit siellä laitoksella. Kun lapsia tehdään, niitä kannattaa tehdä useampia.
nim. ainokkikokemusta on
Sedis: Loistava asemointi!
Sea: 7 vee, ei sun tarvii mitään muistaakaan. Muistatko sen sijaan, missä olit 9/11 kun tornit nyyhkähti?
Aikaa muistella syyskuuhun saakka....
Z: Jaa silloinkin kuppilassa. Hopeless!
Peggy: Jopa ihan Euroopassa yleisesti kuvittelivat, että Suomi on ihan saastunut. Sama kuin Venäjä. Mistäs sitä toisaalta tietää.
Satujatar: Wannabeitä tulee ja menee. Tärkeintä on liike;)
JP: Eihän sitä todellakaan tiedä, mimmosta mömmöä sieltä oikeasti tuli niskaan. Täytyy vaan tarkkailla, milloin se lento loppuu, kops.
Lähetä kommentti
<< Home