Kasvinkamppailua

Kuulumisia elintarviketuotantoketjun parvekkeenpuoleisesta päästä

Jätin yhden kurpitsantaimen kokeilumielessä parvekkeelle. Väittivät sitä parvekeoloissa menestyväksi lajikkeeksi. Istutin sen suuuuureen ruukkuun ja olen kastellut kuuliaisesti. Nyt se on ulottanut lonkeronsa jo sinne sun tänne ja on täynnä nuppuja! Pari kukkasta on jo avautumassa. Kääk!

Mitäs nyt kuuluu tehdä? Se vähä, mitä minä hedelmällisyydestä ylipäätänsä tiedän, vinkkaa pölytyksen tarpeellisuuden suuntaan. Miten niitä pörriäisten pölytyshommia hoidellaan ”manuaalisesti”[lasien takia parvekkeelle ei oikein eksy luonnonpöllyttäjiä]?
---
Ruukun vieressä matolla näkyvät ikävät multakokkareet ovat tihulaisten Misse & Nysse aikaansaannoksia. Ruops! Onneksi tuo kurpitsa itsessään tuoksahtaa melko voimakkaasti ja se dunkkis ei näytä olevan kattien mieleen. Taimi on saanut kasvaa suhteellisen rauhassa. Tuskin ne kasvissyöjiäkään ovat, joten toivoa on hedelmilläkin, kunhan ensin saamme [näin yhteisvoimin] niitä aikaiseksi.

Pyykkipäivää *

Kysymys [puisto]kemisteille:
Miksi nestemäinen pyykinhuuhteluaine paakkuuntuu pidempään säilytettäessä pullossaan paksuksi möhnäksi? Onko sillä joku viimeinen käyttöpäivä? Voiko tahnaa ohentamalla ainetta edelleen käyttää? Miksi maitopurkinnäköisessä pakkauksessa olevasta [avaamattomasta] huuhtelutiivisteestä aikojen saatossa kutistuu koko sisältö atomeiksi vetäen mennessään purkin posket lommolle? Mitä itsekseen muotoaan muuttavaa hyhmää nää huuhteluaineet oikein on?

Nim.
Jos vain lantilla leipää saan
ostan toisella manzanillan.
Silloin pyykkärin päivä on
Kaunis kirkas ja puutteeton [ennen kaikkea].
Klip ja klap kun pyykkiä riittää vaan
Klip ja klap mu[u]t kyllä mä kuntoon saan.

Manzanilla on kuiva fino-sherry, jota tuotetaan ainoastaan Sanlucar de Barramedan kaupungissa Atlantin rannalla.

* Sitä on liikkeellä

Pappaperse

Katsellessani viimeksi keski-ikäistyviä miesrokkareita [vaikkakin tosi etänä] silmään sörkkäs ilmiö, jolle annoin mielessäni nimen pappaperse. Semmonen rokkarin jotensakinkuten tiukean puikeanmuikeasti svengaava tai edes arvuuteltavan himmeän etumustalöyhä alaosasto, joka vuosien saatossa on nuutunut nimenomaan pakaroiden kaaren alapuoliseksi hutuksi, jonka vähenevää painoarvoa ei edes etuvartalonpuoleinen täyttö kompensoi. Tuohon kun vielä lyö päälle väärin istuvat Jamekset tai - mikä pahinta – tummat takamuksestaan kiiltelevät teryleenit, niin uuhi-oon.

Vaikutelma on juuri tuo – pappapepukka. En osaa selittää tätä aivoitusta tarkemmin, ne pökät ei vaan svengaa samaan malliin kuin ammattimuusikko muuten. Surullista. Tomppa Jones vaikka. Tai Gary Moore. Danny. Kai kohta jo Eric Claptonkin. Poriin vaan tiirailemaan, joko Sting on samassa kuosissa.
___
Disclaimer: Tällä assosiaatiolla ei ole mitään tekemistä juhannuksen kanssa. Se meni paljon herkullisemmissa merkeissä.

Nyt vasta tehdäänkin vihta!

Olen päättänyt, että ensi jouluna aattosaunassa meillä vihdotaan datsakoivusta tehdyllä vihdalla. Jossain lehdessä näin ohjeen, että tehdään vaan normaali muhkea vihta, kääritään muovikelmuun [?] ja tuikataan pakastimeen.

Pari kysymystä Blogistanin ehtymättömään tietolaariin: Mikä aika kesästä on se oikea aika toimia [vai menikö jo]? Liittyykö oikeaoppiseen operaatioon joku taika [kesäkuun sinä sunnuntaina, kun käki kukkuu 25 kertaa, on kolmas uuden kuun jälkeinen aamupuhde ja soi vanha virsi]? Ja miten kauan se kestää siellä kelmussa vai pitääkö posotella nappi laudassa vihtakäärön kanssa kotiin, jotta sen saa mahdollisimman nopeasti pakastimeen? Mites se sitten sulatetaan? Onko se oikeasti jouluaattona kesäisen tuore? Muuta huomioitavaa?

Tämä on vakava asia. Ei saa mennä pieleen. Meidän pakastimessa ei mitään luuserivihtoja ole tilaa säilytellä.

Valmistaudun hikinorona liukenemaan sivilisaatiosta. Rattoisaa Juhannusta, erkaantukaa tekin namiskoilta hetkeksi nauttimaan valoisista öistä! Ja muistakaa syödä raparperisoppaa [se ainakin on juuri nyt parhaimmillaan]! Ai niin, pottujauhot pakkausalueelle...
___

Edit: Vielä piti lähettämäni terveisiä myös sille kesäiselle googlettajalle, joka täällä just piipahti hakusanayhdistelmällä "perseeseen veto". Viides osuma toden sanoo!

Pari paskaa pallon varjossa

Päätyessäni aikoinaan tämän miehen viekkuun, olin vakuuttunut, että urheiluhullu se ei ainakaan ole. Mitä nyt Formulaa välillä tiirailee. Ja jääkiekkoa, jos on jotain isompaa turnausta. Peanuts.

Näköjään suhteen edetessä toisesta ihmisestä paljastuu uusia asioita;) Nyt tuo [normaalisti viikoittain säntillisesti imurinvarressa roikkuva] ruojake on istunut perseellään [väärän] toosan edessä jalkapalloa tuijotellen ja kiroillen [”Punanen, punanen vittu”, onpas sotaista laji] jo... mitä, ainakin kaksi viikkoa! Kuinkas kauan nää skabat kestää? Onko pelastusta kissankarvaan tukehtumisesta odotettavissa, köh?

Samaan aikaan kahtaalla me Missen kanssa yritämme virkistäytyä parvekkeen puolella, olemme perustaneet sinne tirkistelytoimiston. Misse tirkistelee lintuja ja örkkejä, minä polkkia. Nysse piipahtaa aika ajoin räpistelemässä hiiriään ja haastamassa hillumaan.


Toisinaan tulen yllätetyksi kuten kuvassa. Olen juuri tirkistelemässä Pari suhdetta, kun Misse näppäränä kissana bongaa tilanteen. Tunnustettakoon samaan syssyyn, että lisäksi olen vilkuillut sivusilmin myös Paskaa naista ja Hiipivää hulluutta. Olen myös ihastellut Uuden elämän ensimmäistä aamunkoittoa ja sen tuottamaa virkistävää tarinointia lapukkeella Tarinoita suomalaisesta paskayhteiskunnasta. Elämänkuva?!? Kaikella on syynsä.

Ai pari paskaa viikkoa vielä... okei. Minä olen meillä se jees-henkilö. Taipuu, mutta ei taitu [eikä taltu].

---
Edit: Huomatkaa Missen erinomaisen suloinen ja selväpiirtoinen vaaleanhelakanpunainen nenänpää. Ihqu, super;)

Edit 2: Kun tulin kotiin, niin havaitsin, että penthousessamme on imuroitu [kuulemma myös jääkaapin alta/takaa]! Ja katseet näemmä käännetty tiukasti kohti [oikeaa] toosaa;-)

Enemmän tai vähemmän veemäistä

Tänään olisin ollut halukas neuvottelemaan taivasosuuden tarpeellisuudesta, jos vain olisin voinut jäädä nyt lomalle ja möksän viileyteen nukkumaan ulkoilmassa puuhailusta syntyvää hyvää ja palauttavaa unta. Ei käy, sijaistan ainakin puolta tusinaa lomalla olevaa kollegaa tehtävissä, joista tiedän joko enemmän tai vähemmän. Tällä kierroksella vähemmän tapauksia on enemmän. Toivon vähemmän tapahtumarikasta kuukautta.

Hieman lohduttaa, että samoin varmaan ajatteli muutama muukin duunari päätellen motarilla klo 21 tienoilla vallinneesta suihkeesta Helsinkiin päin. Erityisen ”lämmin” virtuaalikeskiösormi kaikille lippalakit auringossa punertuneiden otsanahkojensa verhona pönöttäneille, ohituskaistalla vauhdin hurmaani tulpanneille vakionopeudensäätimille. Ihan turha vaihtaa sinne oikeanpuolimmaiselle välillä, kun muutaman kilometrin kuluttua on taas ohitettava joku rekka, asuntoauto tai venetraileritapaus. Näin saadaan koko letka näppärästi säntilliseen vauhtiin ja taattua bensahotkoa pumppausta aikaiseksi lujempaa ajavien konehuoneessa.

Makuusiiveke: 29 astetta. Plussaa, plop, plop. Asu vapaa.

Hair drai drallallaa

Vaanilan niksinurkka - kesäkuivuri

Kun helteellä kämpässä tuntuu niin itä- kuin länsisiivekkeessäkin olevan aivan liian kuuma, ei vaan kykene tarttumaan aamusuihkion päälle hiustenkuivaimeen. Vaikka hiukset näennäisesti siinä kuivahtaisivatkin, niin pöhinän edetessä hiipivä hikinoro alkaa uudelleen kostutella niskavilloja. Sen päälle kun ryhtyy naamaria pakkeloimaan, niin perusnihkeä fiilis valtaa koko pään. Auts!

Kesä [tuo ihana tekosyy] tarjoaa pulmalliseen tilanteeseen toimivan vaihtoehdon. Aamun rutiinien järjestystä ehkä joutuu hieman säätämään, mutta lopputulos on sen arvoista.

Suihkuun sujahdetaan vasta, kun kaikki muu vetkuttelu, lehden luku, vaatteiden valinta, kahvit ja murot, vitamiinit ja aamutöllön tähystely on tehty. Suihkun jälkeen kammataan tukkaan haluttu perusasetus. Puetaan ripeästi ja maalataan silmät päähän. Lähdetään vauhdilla töihin. Juuri ennen poistumista eteisaulasta lisätään hiuksiin muotoilutuotteet.

Sujutellaan aurinkolaseissa incognito autoon ja lähdetään huristelemaan työpistettä kohti. Kun päästään rivakammalla nopeudella etenevälle tieosuudelle avataan kumpikin etusivuikkuna puoliväliin ja annetaan ilmavirran kuivattaa ja viimeistellä kampaus. Työpaikan parkkiruutuun päästyä tarkastetaan lopputulos peruutuspeilistä ja muotoillaan tarvittaessa. Sic! Jos vielä on avoauto, niin toteutus on pykälän verran räyhäkkäämpi.

Disclaimer: Toimii huonosti julkisissa liikennevälineissä. Ei sovellu epävakaiselle säälle eikä vetoherkälle tyypille. Saattaa aiheuttaa pitkäkarvaisille takkuja.

Kuva vohkittu www.geocities.com/teddytypy/Clipart.html.

Jotain outoa?

Olen tässä jo jonkin aikaa ihmetellyt, että miten tämä kesä nyt tulla pluiskahti kimppuun ikään kuin puun takaa ja miksi ei telkkarista tule yhtään mitään lomaan taluttavaa katsottavaa [jalkapalloa EI – vieläkään - lasketa]?

Simmää sen hokasin! Tänä vuonna ei ole Suurta Seikkailua. Tämäkin päätelmä pitää tehdä ihan itse omassa empiirisessä pääppösessään, koska Maikkarin netti ei siinä avusta, jotta miksi ei ole?

Loppuivatko maastamme tavikset vai tanssittiinko rahat tähtien kanssa sentin sumuksi?

Viilettävät viilipytyt

Kategoria: Äärettömän suuret päivittäismurheet

Muori pitää viilistä. Sitä onkin lähes joka kerta ostoslistalla. Kun sitten samaan [muovi]kassiin paiskotaan vesimeloni, tomaatit, muutama maitolitra, ruispalat ja läikkämakkarat, kupsahtavat viilipurkit poikkeuksetta kuljetuksen aikana mullin mallin pitkin kassinpohjia. Ja mikä ikävintä, kermaviilin tasaiseksi tarkoitettu [kermaisa] pinta särkyy ja tästä viilinautintoon ilmeisen oleellisesti vaikuttavasta lieveilmiöstä aiheutuu vastaanottavassa päässä urputusta.

Vinkkiä viilinkuljetustekniikaksi, anyone?

Huojennus

Jotkut projektit vaan ovat alusta asti ihan perseestä. Skouppi on hakusessa ja muuttuu koko ajan, johtoryhmä pihalla, resurssit hukassa ja eripuraisia, vetäjäkin melkoisen ahdistuksen vallassa. Koko työskentelyn aikana ei kukaan oikeastaan tiedä, mitä pitäisi saada aikaiseksi.

Yks tämmönen reilun puolen vuoden kammosavotta saatiin just valmiiksi. Johtoryhmä kiitti hyvästä työstä. Saivat mielestään mitä tilasivatkin. On se ihme!

Rillumareissumaheissumavei

Viiden [5] päivän rillutteluputken päätteeksi saatan todeta [ja nippa-nappa nuutuneen bailuhabitukseni lupsahtelevien luomien välistä myös havaita] kesän alkaneen! Varma kesän merkki kun on se, että kaikenkarvaiset ali/väli/sivu/osahankkijat - tyhjäntavarantoimittajat - löyhästi puuhasteluihin sidoksissa olevat tahot kutsuvat koko vuoden enemmän tai vähemmän murheita tuottaneiden vempaimiensa parissa tuskailleet asiakkaiksi luokiteltavat tahot hippaloihin. Ja nuo hippalot ajoitetaan aina näköjään kesäkuun alkuun, ajalle ennen juhannusta. Peräkanaa jolkotellaan riennosta toiseen kuin köyhän talon porsaat. Onneksi sentään seura vaihtuu [edes osittain] iltojen välillä.

Kun sitten tällaisen bisneshilluputken toiseen päähän osuu lauantainen keskikevyt privaattikarkelo ja lisäksi työnantaja vielä ikävästi sijoittaa maanantaille kevään viimeisen, tiukan päätöskokouksen, johon pitää valmistella juttuja, niin voihan huoh! Ei muuta kuin PA tyynyyn [mistä sen hetki sitten nostin].

Koitan tästä tulla tolkkuihini taas lähiaikoina. Ihastelkaa vartoillessa Nyssen [kerrankin kuvanottohetkellä avoinna olleita] epätyypillisiä, sinisiä kissansilmiä. Epätyypillisyys tekee Nyssestä omalla tavallaan tosikissan;-) Ja nyt Nysse on vihdoinkin hiffannut, mikä on lintu! Melkein meni katti tajuttomaksi, kun yritti parvekelasien läpi etukäpälät tanassa tavoitella ohilentänyttä, äänekkäästi raakkuvaa siivekästä. Ei ole helppoa metsästää kahdella jalalla joogaten lasin läpi, ei.
____
Jostain syystä tää Polkkeri haluaa näyttää kuvan just näin päin... en enää jaksa etsiä mitään säätöjä tässä.

Menoa ja paussia

Sorry, meil on nyt menoa, josta aiheutuu bloggauspaussia. Nääs sattus Vaanilan juhlaviikot ja raportointi ontuu. Ei oikein ehdi blog... aika nopeutuu ja sanat menee sakkakaivoo... huips, ne meni jo!

Yks neuvokas hämyhavaintoneuvokäytäntöehdotelma kuitenkin. Nopee, nukahdan kohta näpyille.

Joskus sattuu kesken kukonhäntäkekkereiden [= coctailparty] niin onnettomasti, että rispaamanaluillaanolevan housunlahkeen se viimeinenkin ylläpitävä lanka altistuu ohi teutaroivan go-kukkosen askeleen alle ja seurauksena on erityisenkin repsottava lahje [tunnet sen langankierteen koipesi ympärillä, mutta et vaan voi tilaisuuden luonteen takia tarkemmin ryhtyä analysoimaan syytä.] Harvalla on sitä neulapaikkauspakkausta mukana [puhumattakaan, että sitä kykenisi käyttämään], hätätilanitojatkin saattavat olla käsilaukkuun sopimatonta kokoa, joten mitä tehtävissä?

Ihan rauhallisesti vaan. Paikallistetaan ongelma [silmäilemällä], siemaillaan muina naisina kipollinen [liian kuivaa] skumppaa ja päälle nassutetaan pala xylitolpurkkaa. Mennään naistenhuoneeseen. Liisteröidäään housunlahje purkalla – yksi pala PureJenkkiä riittää hulppeampaankin lahkeeseen ja lepatellaan sen päälle illan absolute itsevarmimpana lahjepurjeairuena täältä ikuisuuteen!

Jälkihoitona pyritään torjumaan bailupöksyjen pesurupeama as it is. Problems. Ostetaan uudet housut. Hyvästi pyykkipäivä.

Nerokasta? Eikö?
___
Krooh, hei mä heräsin taas. Piti vielä sanomani, että diggaan Sävelradiota [se oikeasti kuuluu kotoa mökille koko matkan, ei mikään paikallistoosa]. Jos toivot yhtään ankeasta aamunavauksesta ja vali-vali-polkasta poikkeavaa juttua tänne Vaanilaan, niin tuikkaa nimmarisi vetoomukseen. Kun nää adressit tuntuu olevan nyt in, olikos niitä muita vaikutusmahdollisuuksia? Pelastakaa Vaanila Lady Fuckämmältä, pliis!!
___
No nyt piti vielä hetkeksi hörähtää, kun team BUNT taas ihanasti ravistelee. Oikein! Jösses, miten söpöö ja sopivaa. Onks tää eka kosinta Blogistanissa?

Käämit vol.3 – silkkaa paskaa!

Vaanila 2.6.2006 Teksti: ainailona, kuva: Resurssi

Vaanilan huolella hellityt, pahaa aavistamattomat siemennykset ovat jälleen joutuneet erityisenkin yksisilmäisen ilkivallan kohteeksi. Koristekurpitsan kehitystä uhkaavat traagiset tapahtumat saivat alkunsa eräänä hämärtyvänä iltana.

Kesken leppoisien iltatoimien talon emäntä kuuli parvekkeelta ylimääräisiä ääniä. Hiipiessään tarkistamaan tilannetta hän havaitsi, että jo muissakin yhteyksissä otsikoihin noussut muovinen pesuvati oli näemmä atraktiivisuutensa vuoksi jälleen tihutyön kohteena. Hämärässä erottui niukin nau-kin vadissa askarteleva korvat luimussa päkistelevä karvainen hahmo. Päkistelyn seurauksena kakkakikkare oli juuri putoamaisillaan olennon aineenvaihduntajärjestelmästä kurpitsansiemenen päälle tarkoituksenaan todennäköisin syin tulla peitellyksi multaan ja siten tuhota orastava kasvuhakuisuus.

Tilanne oli niin yllättävä, että emäntä joutui turvautumaan voimasanoihin akuutimman jännitteen laukaisemiseksi. Karvainen hahmo hämmentyi toimiaan kohdanneesta kovistelusta ja pakeni nelistäen paikalta. Aihetodisteeksi jäi jätös, jonka nopea eliminointi kasvualustasta saattoi pelastaa viattoman siemenen elämän. Luotettavista lähteistä saamamme tiedon mukaan kasveja on syytä lannoittaa vasta siinä vaiheessa, kun jotain vihreää on näkyvissä.

Epäilty saatiin pian tuntomerkkien perusteella kiinni. Pidätettäessä epäilty osoitti raivoisaa vastarintaa. Kuulusteluissa täyttä ihmisymmärrystä vailla olevaksi todettu epäilty määrättiin tutkintahoitoon ja häneltä evättiin parvekeulkoilu toistaiseksi. Putkaan tutustumisen yhteydessä käytiin erityisen huolella läpi vessojen sijainti. Epäillyn välinpitämättömän suhtautumisen takia saattaa olla tarpeen tehostaa rangaistusta häkkituomiolla.


NIMBY - Kitke terrorismi! Allekirjoita vetoomus.

__

Edit: Kas lauvantain puolelle luipsahti: Pientä laittoa Vaanilan sivupaneeliin. Huomasin, että osittain lukutottumukseni ovat täysin jämähtäneet hyväksi havaituille urille, osittain täysin uudistuneet. Hyvä mix. Revin siitä.

___

Edit 2: Tämän jutun otsikolla ei ole mitään tekemistä näiden tuunausliikkeiden kanssa.

Yhdyntä sillalla

Disclaimer: Autoilupolkka

Ajella pitäisi aina siellä monikaistaisen väylän mahdollisimman oikean puoleisella kaistalla. Selvä. Oikealta tulevalla on etuajo-oikeus, ellei muuta ole merkein osoitettu. Selvä sekin. Oikealta ei [yleensä] saa ohittaa. Jokseenkin selvä.

Mitäs sitten, kun väylällä on kolme kaistaa, jotka ikään kuin yhtyvät kolmeksi eri suunnista? Otetaan nyt esimerkiksi Kulosaaren silta [Helsingissä] itään. Osa porukasta puskee kolmion takaa sieltä Teollisuuskadun suunnasta [vasen laita] omaa kaistaansa samalla kun kaksi kaistaa urkenee keskustasta päin. Kun nuo kolme sitten yhtyvät siinä sillalla, niin vasemmalla räpistelevät pyrkivät oikeammalle [keskimmäiselle kaistalle] tavoitteenaan kai ajaa mahdollisimman oikealla samalla kun oikeimmalla ajelevat myös änkeytyvät keskimmäiselle, koska oikean puoleinen kaista muutaman kilsan päästä loppuu.

Mitä jos kuollut kulma yllättää pahasti pyrkiessä ja kaksi eri laidoilta keskikaistalle samanaikaisesti vilkuttavaa kärryä kilkkaa yhteen – kuka maksaa? Kuinka monta kilometriä liittymäkohdassa oleva kolmio velvoittaa väistämään? Missä vaiheessa [kolmion takaa tullut] vasenta kaistaa ajava on ohituskaistapää? Onko oikean puoleisella kaistalla ajava aina oikealta tuleva väistettävä, vaikka se samalla ohittaisikin oikealta?

Askarruttaa niin, ettei paskarruta. Blogistanin Esko Riihelät olkaas hyvät ja kommentoikaa.