Lapin luonto luo outoa taikaa

Hei, mä tein oharin! Toi Missen turilas oli juuri asettamassa ne karvaapursuavat megakäpälänsä tähän näpyttimille, kun mä sit harhautin sen muka-niinku-hillumaan, [se lähti häntä suorana säntäilemään pitkin kämppää oletetun Nyssen perässä] ja sillä aikaa näppäränä tyttönä anastin tän bloggausvuoron! Enks mä vaan ookin ovela katti, hahaa! Hömelö muka, voi NE on kaikki NIIIIIN väärässä!

Piti muutama sananen siitä pohjoisen reissusta heittää. Olihan sinne ihan ÄLYTTÖMÄN pitkä matka. Mulle ”pikkukatille” oli laitettu matkavessa mukaan koppaan, mutta enhän mä osannut siinä matkan aikana ruveta sinne mitään torttua vääntämään, vaikka vähän aineenvaihdunnassa olikin painetta. Mulla kun se aine vaihtuu melko vauhdilla [ja sen kuulemma huomaa!]. Enimmäkseen siinä sitten uinuilin turpa kissanhiekassa.

Kun sinne matkan päähän vihdoin päästiin perille, niin olipas kivaa! Pääsin joka aamu ulos ja laukkaamaan pitkin mukavaa käkkärämäntytannerta. Saatoin juosta jolkotella oikein lujaa vauhtia taluttimen kantaman kerrallaan, jihaa. Käytiin pienen vesilammikon rannassa, missä oli todella mielenkiintoisia hajuja, etenkin veneen alla. Nuuhkin siellä pitkään. Oli aika jännää pällistellä omaa naamaansa vedestä?!? En kyllä vielä ihan ymmärrä, että mitä se vesi oikeasti on? Vaikuttaa epäilyttävältä ja onnekseni en ole koskaan vielä pudonut sinne. Varovainen olin nytkin, pitää tarkasti asetella ne käpälät näissä oloissa, ettei käy köpelösti.

Eräänä aamuna kummalliset sarvipäiset otukset olivat ilmaantuneet laiduntamaan ihan siihen meidän ulkoilumaastoon. Ne oli semmosia harmaita nelistäjiä nekin, mutta huisin paljon suurempia kuin me katit. Ensin luulin, että niillä on naula päässä, mutta se olikin joku luusysteemi, joka jostain syystä kasvaa otsasta ulos. Etulinjassa olevalla otuksella oli tosi hurjan näköset nää jutskat! Loikkimiseni loppuikin sinä aamuna lyhyeen, kun hiffasin sen isoluisen tulevan kohti samalla [muka] maasta jäkälää rouskuttaen. Oli se pelottava tyyppi ja tosi tyhmän näköinen. Onneksi henkilökunta noudatti maastoutumiskehoitusta ja vei minut pian sisään. En kyennyt järkytykseltäni pörisemäänkään ainakaan viiteen minuuttiin, kauhua kajuutassa!

Missehän ei sitten suostunut ollenkaan ulkoilemaan sinä aamuna, kun kerroin hurjista sarvipäistä. Niin, että kuka meillä oikein onkaan Queen of the Cats nykyään? Kysyn vaan. Minä Nysse.

p.s Eiks mulla olekin melko pätevä prohviili?