Go Teemu, go!

Toivon todella, että Anaheimin mahtiankkajoukkio voittaa tämänvuotisen NHL-pystin, jotta Teemu Selänne saa uralleen arvoisensa päätöksen. Hemmohan on hieronut kiekkoa siellä jenkkilässä jo 15 vuotta. Kyllä moisesta urasta soisi jo hippasen hunajatakin [hulppean liksan lisäksi] heruvan.

Peukut ankoille folks!

Fenkoilua

Turboahdettua, nestekertymässään kitisevää akkaa jotenkin kiehtoo väitetty fenkolin aineenvaihduntaa kiihdyttävä illuusio. Vaivuinkin hetkeksi huttukoomaan [tässä mä oon kuulkaa todella hyvä] ja koklasin fenkoliperäistä evästä. Periaatteessa fenkoli kai on kuin kiinteämpään nautintamuotoon puserrettua Pernodia – maistuu hyvästi anikselta, menee mukavasti alas ja ulos sekä saattaa [liian vähän käytettynä] innostaa ylenpalttiseen lemmiskelyyn;)

Löysin ohjeen Maikkarin Maku-sivulta . Olipas mielenkiintoista, vaikka Vaanilan perinteiseen kokkaustapaan tätä voisi vähän kyllä tuunatakin, mutta jätän kehittelyn seuraavaan kertaan.

Karamellisoitua fenkolia grana-padano -juuston kanssa
[Säästän guuglausenergiaanne ja paljastan heti kärkeen, että grana-padano on parmesania.]

Keitellään pari pilkottua fenkolia pehmeiksi, valutetaan ja ladotaan väljästi uunivuokaan. Ropsotellaan päälle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä [mitä neitseellisempää sen parempi]. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Pintasilaukseksi ainakin 1 dl parmesanraastetta/lastuja ja kepeä hunnutus korppujauholla. 200 astetta, puoli tuntia tai kunnes fenkoli kultaisena kuultaa.

Lopputulemaa voi puputtaa ihan sellaisenaan kasvisruokana ja välipalana tai mätkiä lihan lisukkeena. Fenkolin eduksi mainittakoon vielä, että sen päälle surkeampikin punkku maistuu jumalaiselta.

Jotta rohkeasti vaan, varomatta!

The Homejuusto Story [ja muita vääryyksiä]

Missen kesänaloituspäikkiksestä:

No on tää kans! Ensin pitää ihan tolkuttoman pitkä aika tolkuttaa näille ääliölemmikeille, että me ihan kissan oikeesti halutaan ulos ja sinne datsamerkkiselle viheriölle jaloittelemaan. Sit kun ne vihdoin hiffaa homman jujun [ja meidän, Hömelön ja mun oikeudet, voi hyvänen kissa!] ja vie meidät sinne, niin eikös täällä Blogistanissa just sillä aikaa raikaa ihan kissamegalomaaniset superbileet, jotka menee meiltä täysin ohi! Mikä raadollinen tsägä, ei voi olla totta! Harmistunut ilmeeni kuvassa johtuu just tästä ikävästä yhteensattumasta.
Sorry Vince, tää on niin tätä nykyään henkilökunnan kanssa, kunnollista on vaikea löytää. Myöhäiset makupalailoittelut nyt sit vaan täältä meiltä [Nysse peesaa], Vincefaneilta. Oot sää melkoinen punanuttu! Ja kova poika polkkaan, virn;--)

Oli se vaan silti ihanaa siel luonnossa käppäillä, nauhuoh, nautin ihan suunnattomasti. Ohjelmaakin oli ihan kybällä, kun Nysse-Houdini juoksutti henkilökuntaa ympäriinsä! Hah, se höntti ei vaan pysy siinä cityvaljaassa, vaan liukenee omille teilleen heti kun silmä välttää. Pöljä, paikan vaihtohan on ihan helppoa, kun vaan naukasee ja kertoo sen henkilökunnalle. Mitä sitä turhaa turkkiaan revittää moisilla ääriliikkeillä. Ja todistettavasti ne linnut ja päästäiset astuvat suuhun anyway, jossain vaiheessa kesää. Vaikka eihän Nysse niistä mitään ymmärrä, täppii reppana perhosia ja hyönteisiä vaan. Aika köyhää.

Minulla on aikaa odottaa. Kyttään vaan.

Sitä en vaan siedä, että taas yritettiin muka namina tarjoilla Aura Goldia! Katastrof!!!! Eikö ne mokomat ihmisluuserit edes kahta asiaa muista: syön vain Stiltonia. Piste. Kun Stiltonia ei ole saatavilla, Pirkkakin käy. Piste.

Aura, jaki.

Nyt menen lepäämään ja toipumaan namijärkytyksestä huushollin piikkipaikalle. Ennen kuin tuo blondi ehtii. On se tiukkaa nykyisin...

Hiljaiset sillat, karvaiset illat

Olen nähnyt Hiljaiset sillat -elokuvan nyt ihan lähiaikoina parikin kertaa, lukenut kirjankin taannoin muutamaan kertaan. Aina se herättää yhtä ihania tunteita. Tunteita kemiasta, sen voimasta ja oikeutuksesta, kemia on kiehtovaa. Tunteita perinnöstä, josta verot on jo maksettu. Lempparinäyttelijänikin vielä. Breath taking every time.

Heti sen perään Boldareitten kärhämät ”kenen kanssa sen Brooken nyt taas pitäiskään mennä naimisiin, kun ylkiä on porstua täynnä” ei vaan oikein iske. Flättiä, vaikka sielläkin tehdään nyt just Hollywood-kuolemaa.

Asiasta karvaan

Saako jostain tilata tällaisia kuva-arvoitus Elmoja pelastamaan mut tukehtumalta kissankarvaan? Miksei pesukoneetkaan osaa nyppiä niitä karvoja mustista vaatteista veks – veivaavat vaan palloiksi. Niin paljon kuin näitä karviaisia rakastankin, niin karvantorjuntataistelussa häviän totaalisesti ja vajoan nähtävästi nöyhtäiseen ikiahdinkoon, josta ei ole paluuta. Köh.

Elma, any vinks? Meillä ei sit lueta vinkiksi _jatkuvaa_, säännöllistä nurkkien nuohoamista... tähänkin täytyy löytyä joku kuonantorjuntanappi, jonka vaan vetäsen aamuin illoin naamaan. Eiks nih?

_____________________________

Edit: 17.51 [no nyt en enää kehtaa heittää neljättä merkintää tän päivän piikkiin - luulette muuten, että tästä polkkaamisesta on tullut mun päätyä, no EI! Oli kerrankin vaan muutama ajatus samaan aikaan näpysköillä.]

Piti vielä puffata yhtä pitkästä aikaa stimuloivaa uudehkoa blogia. Vaikka nimi on ehkä vähän harhaanjohtava niin täs on hyvä tatsi, iskee meillä melko mukavasti.

Katsokaa, kun se kirmaa Polkistanin listoilla kohta suhahtaen Vaanilan ohi;)) Ei haittaa, meille juuri tämä julkisuuden määrä on oikein sopiva.

Ja sit piti vielä kompata Ihan [tähdellistä] elämää: Vaanilakin on raahattu sinne terveysportaaliin, teko tunnustettu kommenteissani. En usko sivuston jo nytkin niukaksi jäävän kiehtovuuden siitä suuremmin lisääntyvän.

Onni on...

... kaunis [ja käytettävä] tarvekalu.

Zyliss jäätelön kauhoja; namukas, tuhti ja tukeva [painaa ainakin puolkiloo]. Oli tarjolla kaikkia ihquja karkkivärejä perinteisten ohella. Pinkeä lähti meille!



John Wall, Stockholm.

Antaa kesän ja jäden tulla vaan!

Kuonaa, kuonaa, enemmän kuonaa...

... lisää kuonaa vaan!

Tuntuu, että paskaa puskee läpi niin naamasta, päänahasta kuin muualtakin ränsistyneestä rangosta. Olo on nuutunut, vatsa sekaisin milloin mihinkin suuntaan ja ihan liian moni asia ärsyttää. Etenkin se, kun painokäyrä nyt taas hiipii hiljaksiin yläkanttiin vaikka syömisessä ei suurempia muutoksia ole tapahtunut. Suolapähkinöiden himo tosin on ihan tolkuton. Estrellaa sen olla pitää, mielellään se 300 g punainen pussi. Suolaa sikana, voihan huoh-röh!

Painavat on savuttomuuden lunnaat. Mahtaako ns. aineenvaihdunta joskus rauhoittua niin, että sitä pystyy jälleen vähillä hiilareilla pitämään jossain rotissa ja kurissa? Nyt ei mikään pure, ihan sama mitä naamaansa läppää, niin taas on uudet kohonneet luvut taulussa, kun vaaka vaakaan pomppaa. Ahistaa. Mutta en ota sitä ekaa röökiä en, perkele, tämä jo lähes puoli vuotta kestänyt kärvistely ei saa nyt enää mennä hukkaan. Jossain asiassa on meilläkin vaan nyt pakko onnistua.

Onko kukaan kokeillut elimistön kuonanpoistokuuria? Onko sellaisesta mitään havaittavaa hyötyä? Tämmöstä tyrkyttelivät viimeksi kauppakeskuksessa – 20 päivää ja kaikki on toisin! Vai onko?

Onneksi ajatuskuonan voi aina lappoa tänne Blogistaniin;))

Kepeää helytorstaita.

Superlauantai

Mäyräkoira viileänä, uuniruoka muhimassa, skumpat kylmässä, suolapähkinät nähty. Verhot kiinni, puhelin äänettömälle, kauko käteen ja sohvalle! Onneksi sohvia on kaksi.

Lätkää, vormulaa ja euroveisuuta. Ei tämmösiä päiviä kovin usein ole. Nyt nautiskellaan ja katsellaan kun muut laukasee. Toivottavasti kunto kestää, eikä tule karhukoiramarssiväsymystä ennen aikojaan.

Se on röyh!

Ja kärkikarvaajana meillä on tänään Nysse!


Edit: 16.24
Jaa, että jatkoaikaa, ounou. Verenpaine töytäili tuossa pelin viimeisen erän käänteissä jo melkoisen huimaavissa lukemissa. Voi kun tää nyt ratkeis ilman rankkurikisaa. Sit pitää ottaa jo konjamiinit, jos silleen sattuu.

Edit 16.35:
Ihanaa Leijonat, ihanaa! Veli Venäläinen sai kylmää kyytiä ja jellonat on finaalissa. Hard game, hallelujaa! Kari Lehtonen rocks.

Edit 23.51
Hyvin pyyhkii Suomi, Areenalla tuntuu olevan mahtava meininki. My favourites: Georgia, Bulgaria, Serbia, Valko-Venäjä. Unkarin blues ja Saksan swing kivoja vaihtoehtoisia yritelmiä. Eurooppa senkun venyy ja paukkuu!

Edit 01.32
Serbia otti ja voitti, jess! Hetken jo adrenaliini virtasi vallan vilkkaasti Ukrainan renkutuksen menestystä seuratessa. Onneksi järki ja tyyli sit kuitenkin voitti.

Ken ois uskonut edes kymmenen vuotta sitten, että Euroviisujen top 5 voi näyttää tältä:
Serbia 268
Ukraina 235
Venäjä 207
Turkki 163
Bulgaria 157

Ja vielä seuraavatkaan 5 eivät vie kovin liki perinteisiä Eurovisiomaksajia ja staralandeja:
Valko-Venäjä 145
Kreikka 139
Armenia 138
Unkari 128
Moldova 109

Ja Viro antoi Venäjälle täydet. Mielenkiintoista. Maailma on.

Kiitos Citymarket,

että sunnuntain herkkupihvihetkeksi suunnittelemani elämys meni täydellisesti pieleen!

Lomailun ja holtittoman syömisen jälkeen on nyt aika palata tiukempaan hiilarikuriin, koska vyötärönauhakin jo asiasta vinkuu. Pyörähdinkin Cittarin lihatiskillä sillä silmällä, että pippuripihviä ja kukkakaaligratiinia sen olla pittää.

Poimin mukaani valmiiksi pakatun naudanulkofilepihvipakkauksen [3 pihviä, yli 12 euroa!], jossa pihvin syrjät jo valmiiksi oli pippuroitu rouheella. Pippurointi ei minusta ole välttämätöntä, koska täräytän yleensä kylkeen sellaisen konjakkikermapippurikastikkeen, että oksat ja luulot pois. Kuinka nyt kuitenkin lankesin pippurointiansaan sen kummemmin asiaa miettimättä.

Kunnes ryhdyin valmistuspuuhiin. Jumalaton valkosipulinlemahdus pullahti nenään, kun avasin pakkauksen. Resurssi pakeni välittömästi ulkoavaruuteen, siihen mieheen kun ei sipulit uppoa vaikka voissa paistais. Pakkohan ne oli pihvit silti paistaa, kun ei muutakaan ollut. Resu raapi reunat paljaaksi ja kai huuhtelikin [! no älä, ihmettelin sitä minäkin] lihaksen, mutta valkosipulin maku oli levinnyt läpi lihan ja koko köntsä oli Resurssiteknisesti katsottuna täysin ”saastunut”. Täytyy myöntää, että omaankin suuhuni valkosipuli maistui melkoisen vahvana, vaikka pippurisoosia päälle lätkäisinkin.

Perkele. Pakkauksessa ei kerrottu, että missä liemissä eläintä on lilluteltu ja mitä murua sen kylkeen on ripoteltu. Aiemmat havaintoni pippurireunuksista ovat olleet ainoastaan pippuriperäisiä, ilman mitään sipulisöhröä.

Vaadin tarkempia ainesosaselosteita myös kaupan itse käärimiin pakkauksiin [ei vain ”mausteita”, mikä sekin on erittäin yleistä ja voi tarkoittaa mitä tahansa]! Ja miksi sitä valkosipulia pitää tunkea joka paikkaan? Ei meillä kyllä yleensä edes osteta mitään marinadilihoja, koska aina siellä on joku sipuli seassa kuitenkin. Tätä linjaa on paras vaan sitten jatkaa.

Mutta kukaan ei korvaa kokemaani 8 euron kevytmielistä heittoa kankkulan kaivoon [kolmesta pihvistä vain omani päätyi suihin suurempiin].

Murrr…

Linnasta linnaan ja back

Jätettyämme Vaanilan kissimisseaalisen despoottien ”johtaman” residenssin hetkeksi päädyimme aivan ihastuttavaan linnaan Viron takamaille, kauas kärhämäpatsaista [sikäli kun Virossa mikään voi olla kaukana] ja kieltolain tiukimmasta tulkinnasta. Taajaman muuten hieman hämäävän hökkeliasettelun takaa paljastui ihastuttava asumus, joka tuona onnen päivänä vielä kylpi kevätauringon hehkeässä valossa. Vallihaudoille, luontopoluille, puutarhaan retkelle mars, ennen kuin sade yllätti [seuraavana päivänä satoi räntää].

Voi, mikä rauhan ja tyyneyden tyyssija! Asuimme huipulla, punaisesta katto-osastosta ulos kurkottavan ikkunan takana, josta avautui eteerisen saavuttamattomana siintävä merinäköala. Illastimme ihastuttavassa ruokasalissa slow food perinteitä noudattaen [jälkiruoaksi tilaamamme suklaakakku paistettiin vasta tilauksen jälkeen, + 20 min.], nautimme konjakit nahkasohvalla sikarintuoksuisessa vetelehtimisaulassa, saunoimme aivan liian kuumaksi korvennetussa saunaosastossa ja vaivuimme [aikanaan] uneen jumalaisiin moottoroituihin sänkyihin.


Nukuimme 12 tuntia putkeen, minkään [kusihätää kummemman] häiritsemättä. Aah! Tätä linnatuomiota voi todellakin suositella romantiikan nälkäisille, salahäitään viettäville, levontarpeessa oleville, pienyritysten porukoiden virkistysretkikohteeksi [28 huonetta vain]. Palveluasenne on erinomaisen kohdallaan, missään ei fuskata, hermo lepää kaikin puolin. Hyvä maku jäi suuhun. Eikä hintakaan hurjemmin hirvittänyt.

Wappuva ja sen jälkeisiä vaappuvia vaappuja

Oiva drinksu, joka syntyi vappuisessa vahingossa [brandy loppui]

BacardiSima

Lurutellaan kumpaakin lasiin about yhtä paljon rusinoita vältellen. Juodaan ja röyhtäillään. Bacardin on paras olla valkoista. Ja siman sitä mummon eli jonkun kotona tehtyä.

Matkailutiedote

Lähdemme ulkomaalle, joka on tällä hetkellä luokiteltu ulkoministeriön taholta ”tarkkaile selustaasi” kategorian maaksi. Janoonkin siellä voi kuolla. Me mennään silti. Otetaan omat eväät [harvoin sitä näin päin näillä leveysasteilla].

Sommoroo taas hetkeks!