sunnuntaina, toukokuuta 16, 2004

Prinsessahäät ja Istanbulin peräpalatsi

Niin se vaan Tasmanian typy sai prinssinsä ja puoli valtakuntaa. Puolikas Tanskaa ei tosin ole kovin kummoinen saavutus, olkoonkin Euroopan vanhin kuningaskunta. Mitätön pieni, repaleinen ja alava pläntti, jonka ajaa päivässä kepeästi laidasta laitaan ja takaisin, ellei unohdu kiipeilemään vuoristoon [Himmelberget, 147 metriä merenpinnasta].

Pläntille on sijoittunut about yhtä paljon asukkaita kuin Suomessa ja noin 40 miljoonaa sikaa. Kieli kuulostaa kärsimykseltä muiden korvissa, mutta yllättäen jopa pikkulapsetkin Tanskassa osaavat sitä kuin vettä vaan. Kansakunta tuntuu privaattioloissa hilpeältä, mukavalta ja seuralliselta, smörgarin ja oluen voimalla mongertavalta vitsinkertoja-käsipallojoukkueelta. Työelämässä tanskalaiset ovat ikäviä, julmetun itsepäisiä jääriä, joiden päätä asiakysymyksissä on vaikea kääntää muualle kuin Tanskan suuntaan.

Prinsessahäät palauttivat mieleen omani. Elokuun viikonloppu, kullankeltainen loppukesän maisema, kaunis kivikirkko, 26 vee. Elämäni kaunein puku, ei valkoinen vaan hieman kermaan taitettu, iso rusetti pepun päällä [se oli silloin muotia], pitsihihat ja etumus, selkämys napitettu pienillä napeilla niskaan saakka [kätevää, eikö?], satiiniavokkaat samaa sävyä. Kimpussa shampanjan värisiä ruusuja sinisten apukukkien ryydittämänä, Straussin häävalssi [kesti armottomat 10 minuuttia], kakut ja systeemit, ystävät, suku – kunnon bileet. Minusta jokaisen naisen pitäisi mennä kerran elämässään naimisiin! Viettää ihana päivä prinsessana ja kaiken keskipisteenä.

Häämatkalle menimme Istanbuliin, asuimme ihastuttavan vanhanaikaisessa Pera Palais hotellissa, jossa Agatha Christie ja Mika Valtarikin on aikoinaan koisaillut. Retken mieleenpainuvin tapahtuma oli käynti turkkilaisessa saunassa. Naisille ja miehille on tietysti eri osastot. Menin sinne erään toisen häämatkalla olevan [hieman aremman, nykykielellä nysvän] tytön kanssa. Tuhti pesijätär läväytti minut mahalleen marmoriselle pesutantereelle ja alkoi jynssätä. Käsittely oli tehokasta, viikon mittaan kertynyt nöyhtä irtosi lentäen. Sillä aikaa seuralaiseni [nysvä] pakeni. Maiskutellessani henkilökohtaisessa lepohuoneessa teetä puhdistautumisriitin päätteeksi olo oli taivaallisen ihana ja ellen olisi tiennyt aviomieheni norkoilevan oven takana odottamassa, olisin varmasti ottanut päivätorkut.

Viis siitä, että tuota taidolla solmittua liittoa kesti vain 3 vuotta. Shit happens. Tulipahan käytyä naimisissa. Tiedän nyt, ettei se sovi minulle. Muuten en tietäisi.

Siitä ajasta on pitkä taival kohti nykyresurssia. Varo vaan, voin kertoa lisää.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home