maanantaina, toukokuuta 10, 2004

Kouliintunut koulija saa paikan

Oli aika koulia rääpäleisiä taimitarhani versoja pienempiin potteihin. Askartelin itselleni epätyypillisen kärsivällisesti honteloiden hörvellysten parissa asetellen niitä pinseteillä viilikippoihin ja annoin varovasti suihkupullolla vettä. Lopputulos näytti lohduttoman riutuvalta ja käsiin kuolevalta. Näin todennäköisesti tulee käymäänkin. Mutta lohdutukseksi totesin, että kesäkurpitsan taimet sen sijaan rehottavat vankkoina ja jaksavat hyvin. Mitäpä niistä muista, taidan jatkossa suunnata hortonomiset intressini vain isojen yksittäissiementen suuntaan. Helpompi nakki.

Hullu suikalelehmä bumerangi
Päivällinen valui täysin reisille. Olin marinoinut naudansuikaleita teriyakimarinadissa yli vuorokauden [tapaturmaisesti, piti syödä ne jo eilen] ja liha olikin sen seurauksena ihan mureaa ja normaalilla hammaskalustolla purtavaa. Aterian pääväritys oli silti puumaisen mauton, vaikka mäiskin mausteita pataan tavanomaisen rennonhulppealla otteella. Jotenkin siihen ruipeloon kuivanpuhuvaan kantturan lihasäikeeseen ei vaan saa makua tarttumaan ja kun ei se itsessäänkään maistu miltään, niin turha elintarvikehan tuo on meidän pöydässä. Nauta on parhaimmillaan laitumella, lypsylehmänä, pihvinä tai jauhelihana; suikaleet saa jäädä jatkossa värjöttelemään Citymarketin altaaseen. Kotko on paljon mehevämpää ja paremman makuista wokkijutskiin. Syökää kanaa!

Viinivalinta sen sijaan onnistui hyvin. Joimme sen tosin niin vauhdilla aterian pettymyksen peittääksemme, että arviota ei ehditty tehdä. Varo vaan, deja vu voi tulla myöhemmin.

Lätkis
Kanukeille hävisi loppujen lopuksi sitten muutkin kuin Suomi. Heijaa Sverige! Taas sopii rinta rennommalla rottingilla asettua samalle viivalle sulosvenssonikollegoiden kanssa. Förankrattaiskos vähän?

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home