Kaskaswokkia

Tiede & Luonto sivun takia myöhästyin aamulla töistä [enemmän kuin normaalisti]. Jäin lumoutuneena lukemaan juttua [toimittaja Jyri Raivio, Washington] Jenkkilän itärannikolla kohtsilleen miljardien örkkien parvina hyörivästä kaskaslajikkeesta Brood X, jonka edustajat taas tänä kesänä kömpivät maan pinnalle pariutumaan seitsemäntoista (17) vuoden pimeässä kyyhöttelyn jälkeen.

Tämä pyrähdys maanpäälliseen paratiisiin mahtaa olla järkyttävän merkittävä tapahtuma maan alla mönkineen kaskaan hämärässä puunjuuripainotteisessa maailmankuvassa. Otus, jonka ainoana elämäntehtävänä ulkoilmassa on mennä lätkyttää päättömästi ja äänekkäästi paikasta toiseen etsien vauhdilla vastakkaisen sukupuolen halukasta edustajaa, jotta ehtii paritella, ennen kuin kuolo korjaa. Henkensä uhalla parveilevat uroskaskaat paukuttavat patarumpujaan jopa 100 desibelin voimakkuudella - koska tahansa soidinmenot voivat päättyä päin tuulilasia tai muuta yllättäen lentoreitille ilmaantuvaa estettä. Pläts ja pataan.

Kaskasneitosen lyhyt hedelmällisyysneitsytlento vaikuttaa myös työläältä. Muutamassa viikossa pitää ehtiä roiskaista puiden oksille noin 600 munaa, joista kuoriutuneet toukat taas heti vuonna 2021 pompsahtavat elämöimään maan pinnalle. Valinnanvaraa nähtävästi kuitenkin on ja uroita pörrää perälaudassa riesaksi saakka – siipiä napsuttamalla homma etenee ja kaskasveikka tehtävänsä suoritettuaan vaipuu vaineeseen.

Onkos tämä meno nyt niin kovin erilaista meihin [kehittyneisiin] nisäkkäisiin verrattuna? Pimeässä vietetyn ajan pituus voi tosin hieman vaihdella, taitaa nykyisin jäädä jopa lyhyemmäksikin. Lisäksi paritteluelämöintiin kuluu poikkeuksetta vuosia. Kysyntä & tarjonta eivät välttämättä ihan yhtä eksaktisti kohtaa [muutaman miljardin heittoa]. Munia saattaa hyvinkin ehtiä katsastaa 600, mutta toukkatuotanto jää kyllä väkisin vähemmälle.

Ja useimmiten [jopa erityisen pitkän ja onnellisen] pariutumisen päätteeksi uros kuitenkin kuolee ensin, varo vaan!