Minihamesääntelyä ja sukkahousunapinaa

Lorem ipsum lipsuu ja lausahtaa valitettavan minihamerajoitteisesti. Minihameessa kun ei ole kiinnostavaa hame eikä sen koko. Kiinnostavaa on se, mitä se paljastaa ja viihtyykö siinä. Jos naisella on hyvät kintut, ei ole väliä, vaikka runko olisi kokoa 42 ja suuremmankin kaliiberin roiskeläppään verhoutunut. Pitkillä, näyttävillä naisilla kun on usein myös rotusääret ja he haluavat niitä näyttää. Rohkeasti vaan miniin siskot, jos siltä tuntuu. Jokainen punnitkoon omalla harkinnallaan, kestävätkö albanialaiset ratapölkyt paljastavampaa tarkastelua ja viihtyykö itse sen sortin asusteessa. Toivon EU:n minihamedirektiivin edelleen pysyvän tavaran vapaan liikkumisen hengessä sallivana.

Kun nyt vauhtiin pääsin, niin kannanotto myös Menopaussin ”vapauta jalkasi” avaukseen. Sukkiin verhotut sääret näyttävät lähes aina paremmilta kuin paljaat. Eurooppalaisista vain vapautuneet pohjoismaalaiset kulkevat kesäisin estottomasti paljain säärin yleisillä paikoilla asussa kuin asussa. Tai survovat pontevat pohkeensa enintään polvisukkiin, väri camel. Kai täällä pohjolan perukoilla on hinku talven jälkeen vapautua pitkällisen kerrospukeutumisen kurimuksesta. Kokeile Mea 10 – 15 denierin ilmavan ohuita steippareita sen uuden hulmuavan suvikolttusi kanssa; niissä vasta olo tuntuukin seksikkään naiselliselta ja se jos mikä näkyy naamasta. Varo vaan.

Parsaa Paratiisin portilla

Kutkuttavan huikeasta A[G]-luokan orgasmista toivuttuani innostuin loihtimaan iltapalaksi parsaa. Mikä lie ollut vanhapiika parsapellossa –jälkeisassosiaatio. Puolikypsät tangot kääräistään pareittain kinkkusuikaleeseen, päälle lorotellaan voilla terästettyä hollandaisesoosia [Knorr] ja pinnalle ropsotellaan parmesan-emmental raastetta, sitten vati vartiksi uuniin. Nautitaan paahtoleivän kera. Viini Rose d’Anjou, Ranska, puolimakea, vadelmainen, sopivan hapokas, 6,80 e. Ei hassumpi elämys. Kevyt, pikkutuhman kiusoitteleva virvoke loi sopivasti syntistä syvyyttä parsan antautuvan hempeään tunnelmaan ja elävöitti sen ylvästä aromia.

Jälkiruuaksi nautiskelin tuokion Missen kanssa parvekkeella sisäänajoistunnossa uudessa, armottoman keskiluokkaisessa baden-baden kesäkalusteessa. Misse tähysteli arvovaltaisesti kaiteelta alas, minä rentona retkotellen tuolinpohjalta ylös, muutama tähtikin jo tuikahteli. Orkuttajain [resurssi] tarjoili alaosattomissa lisää viiniä, aah….elämää tää vaan on, eikä paratiisia.