Järki jätti, Visa vingahti

Järjetöntä mennä kampaajalle tsadiin juuri lauantaina, kun Sokoksella on 3+1 päivät, Stockan tili on maksettu tyhjäksi ja Suomalaisessa kirjakaupassa on ale. En ole vielä uskaltanut laskea, mikä oli törsäämisen tuntivauhti. Tuskin kuitenkaan ylsin ihan viime Hullujen päivien tempoon [100 e/tunnissa]. Silloin onnekseni olin liikkeellä vain 3 tuntia, nyt huojuin keskustassa lähes 6 tuntia. Sitä se lähiöelämä teettää – kun tulee hyvä syy ponkaista kaupungille, sitä kirmailee kaupoissa kuin varsa kevätlaitumella. Autotta liikkuessa onneksi kantokyky rajaa edes jollain lailla shoppailun määrää.

Kotiuduttuani huomasin, että en kuitenkaan ostanut mitään sen kummempaa. Misselle leluja [mokoma tappajaelu kuluttaa yhden huiskutikun höyhenet viikossa – löytyisiköhän jostain kissanlelunsuutari, joka pystyisi rakentamaan toimiviin varsiin uusia tupsuja?], kullanväriset jumppatossut napikseen [no ei nyt sentään, ostin mustat, tylsä mielikuvitukseton konservatiivi kun olen], jokusen vaatteen ja sukkia, säkkitolkulla irtokarkkeja [0,50/kg], pari kirjaa ja uuden Alias pelin.

Uskoisin bonganneeni Pörrön Vihreiden vaalituvalla Kolmen sepän patsaalla. Tai sitten Vihreillä on useampia pörrömäisiä pirteitä punapäitä ehdokkaina ja puuhanaisina.

Joutilas laahustaminen tsadissa teki hyvää. Toi mieleen ajat, jolloin asuin siellä ja kaikki oli köpöttelyulottuvilla. Silti lähiöön oli mukava palata. Varsinkin, kun bussi ei osunut tänään kehenkään.