keskiviikkona, syyskuuta 29, 2004

Rakkaa rakkaallein

Tämänkertainen Lapin retki oli sateisin kaikista kokemistani. Satoi joka päivä. Positiivisesti katsottuna minään päivänä ei kuitenkaan satanut koko päivää. Ei se sade tee metsässä käppäilyä mahdottomaksi, kunhan on kunnon varusteet - hieman enemmän tyypillistä työmatkataistoa muistuttavaksi vaan. Ryytyy nopeammin ja keksii hyviä tekosyitä palata aikaisemmin tupaan takkatulen, saunan, brandyn ja kuivauskaapin lämpöön. Retki teki silti tehtävänsä niin tuuletus- kuin parisuhdemielessäkin.

Rakka, tuo louhikkoinen, karun kaunis ja haastava tunturinpinnoite on syystäkin kantasanana rakkausaiheisille kielemme ilmennoille.

Rakkaus: Rakanpoljennan tunneperäinen tahtotila, jonka vallassa ollessa pienet kolhut, muljahdukset ja kivenmurikalta pluiskahdukset eivät tunnu.

Rakastua: Ottaa horjuvia ensiaskeleitaan tuntemattoman rakkakasan päällä. Kaikki on jännittävää ja uutta. Uteliaana kurkkii eteenpäin ja etsii sopivia kulkuväyliä.

Rakas: Särmikäs esiintymä, joka kulmikkuudestaan huolimatta [ja hankauksensa ansiosta] tuntuu hyvältä ja autenttiselta jalan[kin] alla.

Rakastaa: Tarpoa tosimielellä rakassa. Välillä tie on vaikea ja kiikkerä, askel saattaa horjahtaa ja polvi nuljahtaa. Kulkemiseen liittyy paljon vaaratekijöitä ja epävarmuutta, askeleitaan on syytä tarkkailla ja valita kevyt, tunnusteleva varvastus pontevan kanta-astunnan sijaan. Onnistuessaan rakka-astunnassa kokee palkitsevan ja tyynnyttävän onnen tunteen. Rakkakasan huipulta on myös hyvät näköalat ja sinne voi jäädä ihailemaan maisemia pitkäksikin aikaa. Ajoittain joutuu kuitenkin taas tasapainoilemaan lohkareiden päällä.

Rakkaani: Oma valloitettu rakkailmentymäni. Tuttu ja askelten alla jo hieman hioutunut. Silti eri suunnista lähestyttäessä uusi ja yllättävä. Se, jossa tosimielellä tarpoo.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home