perjantaina, syyskuuta 17, 2004

Tuulahduksia tonniklubilta

Vai on Blogistanin asukasluku ylittänyt jo tuhannen [1000] yksilön rajan! Huikeaa! Tapahtuman kunniaksi voisi joku alkuasukas kertoa hieman järjestäytymisen esihistoriasta. Ketkä olivat ne ensimmäiset vuonna 2002 Pinseriin pölähtäneet kynäilijät ja millaisia volyymeja [lukijat ja blogit] tuolloin kelloteltiin? Samik?

Monenlaista märinää, narinaa ja tarinaa on tälläkin viikolla taas saanut sekalaisin tuntein lueskella. Mitä enemmän blogeja pompsahtaa listalle, sitä enemmän alkaa arvostaa laatua. Laadun merkki ei minulle ole blogi-ikä, maine eikä kunnia, vaan sisältö. Sen kiinnostavuus ja ajankohtaisuus, verbaalinen virkeys sekä tyylillinen omanarvontunto - huumoria ja osuvia linkkejä unohtamatta.

Viikon [tai parin, kolmen] kunniamaininnat by observer@varovaan.blogistan
Huomasin addiktoituneeni peruuttamattomasti Marjutin Matkalla. Aihepiiri kiinnostaa osittain työni takia, mutta huomaan lukevani sitä mielikseni ihan itsekkäistäkin lähtökohdista. Säännöllinen kirjoittaja, jonka jutuista löytyy joka kerta hyviä linkkejä, joiden takaa löytyy enemmän mielenkiintoista lukemista kuin mitä ehtii omaksua, ennen kuin seuraava juttu jo tempaa mukaansa. Laatublogi isolla lällällä.

Toinen erikoismaininnan ansaitseva ”vanha” konkari on ryhdistäytynyt Tiedemies synkeän syntisine Science Noir tarinoineen. Hyvin kirjoitettu fiktio on aina kiinnostavampaa kuin arkipäivä, olkoonkin, että arkipäivä on meille jokaiselle se, mistä taatusti jotain osaamme kirjoittaa. Taidan erota [edes yhdestä neljästä] kirjakerhosta, jos Blogistan tarjoaa näin hulppeaa iltalukemista. Tiedemiehen raahaaminen sänkyyn ei taida olla ihan viisas liike kuitenkaan…

Tähtisumua ja kadotuksen kumua
Harmittavan moni tähdenlennon lailla huipulle hujahtanut blogi uupuu hetken huuman jälkeen, katoaa tai deletoituu ja tavallaan pettää lukijansa. Viimeisin esimerkki tästä on Moroskooppi, joka ilman mitään selityksiä vaan lakkasi päivittämästä, katosi. Joku vastuu se pitäisi lukijoistaan kantaa sentäs, nuh, nuh. Voihan se olla CV:ssä hyväkin pointti, että on esiintynyt Pinserin Top 2-kympissä, mutta en toivoisi tämän päänahansaalistustrendin jatkuvan. Toivottavasti ydinohjuksen lailla etusivulle vuorokaudessa singahtanut uutuus Hämärää länkytystä ei sorru samaan [blogin nimi on kyllä kaikki standardit täyttävä, vai mitäs tästä tuumaat Schizo?}.

Uutuuksia tupsahti nyt sen verran runsaasti, että suurin osa lupaavistakin tapauksista päätyy tarkkailuluokalle. Varo vaan. Vanha tuttu Peggy [ent. kelvoton _alaviivallinen_] reinkarnoi Peggy Geenä [ei sentään Pikku Geenä]. Pam, se olkoon syyskuun uusi tilaus. Edellyttäen, että se sairastaminen loppuu just nyt. Perkeleen periskooppi pääsee seurantaan erilaisuutensa takia – aion silti tarttua [murska-arvostelunsa uhallakin] seuraavaksi Da Vinci koodiin.

Ja valtakunnassa kaikki hyvin.