tiistaina, lokakuuta 05, 2004

Mätäskäpälöintiä

Missen reissupäiväkirjasta
Nauhohhoijaa, kylläpäs on väsyttänyt lomamatkan jälkeen. Oli melko raskas reissu, kun menimme henkilökunnan kanssa Lappiin saakka lomailemaan. Matka oli älyttömän pitkä, mutta suurimman osan ajasta lepäilin vaan ihan rennosti kuljetusboxissani ja annoin henkilöstön hoitaa rasittavat ajotyöt. 12 tuntia siinä vierähti syömättä ja pissimättä, mutta ei tuntunut missään. Odottihan perillä uudet maisemat ja jännät maastot.

Mökki oli tosi kiva, vaikka siellä tuoksahti selvästi koiralta. Siellä oli iso parvi, jonka sain kokonaan omakseni. Parvella oli kolme sänkyä, joissa kaikissa nukuin vuorotellen. Vaihtelu virkistää. Katonrajaan oli viritetty todella hyviä tähystelypalkkeja, mutta ikävästi sen verran liian pitkän matkan päähän toisistaan, jotta olisin voinut loikkia parrulta toiselle. Se vähän jurppi.

Mökissä oli myös iso terassi, johon pääsin tepastelemaan aamuin illoin. Koska taas tuli taivaalta sitä märkää jutskaa melkein joka päivä, niin terassin suojista pystyin sentään kohtuudella bongailemaan saalista. Heti ensimmäisenä päivänä sain jo käpälään yhden mustan mikä lie hiirulaisen, mutta se pääsi täpistelyn päätteeksi kuitenkin lipsahtamaan karkuun. Taluttimen toinen pää kun ei pysynyt mukana vauhdissa. Yhden harmaantuvan oravan kanssa kisailin koko viikon. Rapisteli mokoma vaan puussa oksalta toiselle, ei tullut käpälänulottuville, vaikka olin kuinka incognito ja kyyryssä puskissa.

Viikon kohokohta oli retki metsään. Ensin pelkäsin, että nyt se kotimatka jo koittaa, kun piti mennä boxiin. Mutta ei, ajeltiinkin vaan hetken matkaa ja sitten pääsin pariksi tunniksi pompsimaan mättäille, kannoille ja varvikkoon. Henkilökunta kykki keräämässä jotain kummallisia punaisia pampuloita, ei ne olleet edes hyviäkään, happamia. Nautin suunnattomasti, kun sain ryntäillä metsässä mielin määrin. Keli oli taas vaan niin kurainen, että mökille palattuamme jouduin suihkuun. Koko vatsa ja häntä kastui, krääk, kyns. Oikeastaan se teki kyllä ihan hyvää, oli helpompi nuolla itsensä sen päälle salonkikelpoiseksi, kun ei hiekka ja varvut narskuneet hampaissa. Totta kai piti pesua silti protestoida ihan periaatteesta.

Kotimatkalla olin aluksi hieman levoton. En oikein ymmärtänyt, että mikä se vempain oikein on, missä me matkustimme. Onneksi pääsin hetkeksi tepastelemaan siihen autoksi kutsuttuun laitokseen ja huomasin, että minullahan on kaikkein lokoisimmat oltavat siellä omassa kopissa; koko kulkupeli kun oli kattoon saakka tavaraa täynnä. Ryöminkin pikaisen merkkausretken päätteeksi takaisin koppiini ja lepäilin kotiin saakka.

Virkistävä retki, mutta mukava oli taas palata kotiin. Olin jo kaivannut raapimispuutani ja kynnet olivat menneet tosi huonoon kuntoon. Luonnonpuihin en oikein osaa raapia. Onneksi manikyyri olikin heti ohjelmassa paluumme jälkeen ja nyt kynnentorakkeeni ovat taas hyvässä kiipeilypituudessa. Vielä kun saisi henkilökunnan hieman innokkaammin tuohon leikkihommaan mukaan, niin mikäs tässä olisi naukuessa. Nyt joutuu ihan liikaa komentamaan... nauhhuoh!

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home