lauantaina, marraskuuta 20, 2004

Jalostettu meemaus

Hyvänolonbloggaus
Perjantai. Kun astun sisään ulko-ovesta ja vilkaisen vasemmalle, näen Resurssin kusella vessassa. Ah, armaani – ihanaa, että olet jo kotona! Tästä se yhteinen viikonloppu alkaa. Pissi vaan ihan rauhassa.

Potkaisen 40 numeroiset alkutalvinilkkurini eteiseen ja tähystelen peilistä, ovatko siniset silmäni ylipäätänsä auki. Pudotettuani kauppakassit keittiöön vilkaisen ulos ikkunasta ja näen satumaisen lumisateen lomasta pilkottavan metsän. Ihana pumpulipallosade, kevyt sininen tuuli leijuttaa hiutaleita, kaunista.

Olohuoneen tummansininen matto kaipaa kiihkeästi imurointia. Missenkarvaa ja nöyhtää tuntuu olevan runsaasti. Tiedustelen Resurssin halukkuutta kaivaa imuria esiin siivouskomerosta. Hän ei tunnu olevan erityisen innokas tehtävään, vaan ehdottaa, että laitamme saunan lämpenemään. Aatos pehmeistä löylyistä on houkutteleva – näin teemme. Halaan häntä hyvästä ajatuksesta.

Huomaan itseni [kodin yksityiskohtana] kaipaavan pientä remonttia. Laitan öljyhoidon hiuksiin ja naamion kasvoille. Tarvikkeet ladon lavuaarin reunalle hammasharjamukien ja nestesaippuakanisterin viereen. Meidän kummankin hammasharjat ovat näköjään nyt violetinsävyiset, vaikkakin eri mallia. Saunomiseen kuuluu olennaisena osana selänpesubonus – jo se puoltaa miehen tarpeellisuutta taloudessa [epäilen kovasti autopilotin kykyjä selvitä tästä tehtävästä kunnialla].

Kun selänpesun lisäksi vielä saan osakseen ihanaa voitelua [vai liekö salvausta] Papaya Body Butterilla taustalla soivan Vesku Loirin säestyksellä, vahvistuu käsitykseni makuuhuoneesta viihtyisimpänä huoneena. Tunnen itseni maahiseksi keijuksi lasi Beaujolais Nouveauta tiukasti käpälässäin. Tuotapikaa miehenpidosta aiheutuvaa vaivaa ja kustannuksia ei enää edes ajattele.

Piip.

Huomaan, että olen erityisen tyytyväinen makuuhuoneen sisustukseen, olkoonkin, että sohvaltakin katsottuna huusholli näyttää harmoniselta ja meidän näköiseltä. Etenkin seinille asemoidut grafiikat tuottavat suurta iloa silmälle. Puhumattakaan hiljattain [vihdoinkin] ripustetuista verhoista.

Kodin ihastuttavin yksityiskohta Misse tarkkailee tapahtumien kehitystä Misseperspktiivistä [ehkä bloggaileekin niistä joskus]. Harrastukseni hiirileikkeihin ja metsästykseen ovat siinä valossa ymmärrettävissä ja tekevät tilaa lukubloggausharrasteille. Kun huomaan Missen käpälöivän yhtä tärkeää esinettäni [Chaplin-nukketeatterinukkea Prahasta], joudun torumaan. Naukasee mokoma. Yksikään esine ei ole minulle tärkein. Misse, Resurssi ja minä itse olemme parhaita tyyppejä maailmassa. Ällöttävintä minusta on kalaruoka, sekään ei globaalisti katsottuna ole niin merkittävän ällöttävää, sitä voi vältellä.

Vaikka asuisinkin mieluiten omakotitalossa järven rannalla kaukana naapureista taajaman keskellä, olen silti tyytyväinen nykyoloihin odottaessani sitä suurinta juhlaa; hyvää, lempeää joulua valmisteluineen - just niin hyvää tai pahaa kun haluamme itse siitä tehdä.

Vilkaistessani oikealle tässä työpisteessäni nyt, näen sinisävyiset tapetit ja helvetin paljon tavaraa [krääsää, roinaa, kamaa] ympärilläin. Ei se mitään, muutamassa hetkessä me kolminkertaistamme sen ja lisäämme säläpottiin. Semmosia me vaan ollaan.

Aamulla nukutaan pitkään. Eikä pedata sänkyä. Piehtaroidaan vaan. Ei ahdista.

Meemiyhteenpunonta [via Usmis ja Usmis]

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home