Parantava kosketus?

Missen kotihoitopäiväkirjasta
Osa henkilökunnasta on mennyt rikki! Pötköttää jo neljättä päivää vaan sängyssä pitkänään ja päästelee kummia, köhiviä äännähdyksiä ja niiskuttavia turskahduksia. Minun kanssani ei jakseta edes leikkiä, vaikka kiikutan lelun ihan käden ulottuville. Höh. Ruokaa sentään on vielä just herunut, kunhan olen oikeaan aikaan keittiössä [silloin, kun se keittää sammiollisen jotain hämäräherukkamehua].

Olen yrittänyt hoivata ja helliä tuota kärsivää luontokappaletta parhaani mukaan. Olen tampannut ahkerasti, mutta hellästi. Kehrännyt kauniin melodisesti ja viihdyttävästi [näyttää aiheuttavan nukahtelua], puskenut poskea. Antanut päähierontaa nuolemalla huolellisesti karkealla kielelläni, nukkunut kauniisti kerällä lämmittämässä vatsan päällä ja kaulan ympärillä, pitänyt seuraa ja keskustellut. Olen jopa jättänyt saunomisen vähemmälle, jotta voin paremmin tarkkailla potilaan tilaa ihan lähietäisyydeltä. Lisäksi olen yrittänyt olla vielä erityisen kiltistikin [se kyllä todella ottaa kipakalle luonnolleni, mutta täytyy sitä sairasta yrittää ymmärtää].

Pientä kohentumista onkin tapahtunut, mutta niiskutus ja rykiminen vaan jatkuu edelleen. Nyyhnau, haluan uutteranleikkisän henkilökuntani takaisin täyteen toimintavalmiuteensa.

Auttaisikohan kermahuikka?