Kun maailma loppuu

Sen lisäksi, että huojuva intternetti uhkaa vielä hajota käpäliinkin, nöyrä tulopoliittisesti sopuisa tuulipuku-jokasäänsaapastelijakansa pliukastelee jäätyneestä sohjosta yön aikana syntyneillä niljakkeilla ja Kanarian saarilla soittaa [sellollako?] sirkat saloilla, myös ihan paikallistenkin havaintojen valossa on maailmanloppu ilmiselvästi odotettavissa ensi viikonloppuna.

Kas kun ajattelimme Resurssin kanssa piipahtaa pienellä A-luokan kutulomasella [ilman Misseä ja Äitiä], you know, semmosta kevyttä kännäilyä ja mehevää muhinointia, shoppailua ja nappailua, nähtävyyksien tölvästelyä ja stereofonista relaksoitumista. Tästä haa – yöaikeesta on varovaanisti Vanhalle Rouvalle jo vihjailtu jonkin aikaa, mutta vasta tänään tilanteen koko dramaattisuus saavutti hänen pillerinpyörittämiseen keskittyneen tajuntansa. Mitäääää!!!! Eikö kukaan tuo minulle koko viikonloppuna ruokaa [no ei tuo ei].

Järkyttävintähän tässä havainnossa on se, että hän joutuu olemaan kokonaista kolme [3] vuorokautta ilman huoltojoukkoja, jotka rientävät säässä kuin säässä puolen tunnin varoitusajalla paikalle, jos vaikka sattuu maito loppumaan tai banaanit mustumaan just kesken mäkihypyn maailmancupin tai Linnan juhlien.

Nyt onkin otettava erityisen tarkasti loppuviikon muonitusreissu. Ei parane luottaa mummelin omiin muistiinpanoihin ollenkaan [unohtelee mokoma asioita], vaan jääkaappi, pakastin ja kuivatavara on inventoitava itse haukan katsein. Harvinaisemmatkin potentiaaliset mieliteot on syytä kattaa, varmuuden vuoksi. Eikä missään nimessä sovi unohtaa kahvileipää – saattaahan joku naapurin tätönen piipahtaa pyhien aikana kylässä.

”No onpas teillä nyt tiukka aikataulu [ei se kotoa poissa olo erityisen tiukkaa ole]. Pitääkö sitä nyt aina niin kovasti matkustella? [pitää]. Koskas me mennään sinne kampaajalle yhdessä, voisit joskus ottaa niitä lomapäiviä niin, että minäkin pääsisin asioille [ja minä en missään nimessä rentoutuisi]. Ja kun ne liukuesteetkin pitäisi uusia, muuten ei uskalla mennä ollenkaan ulos [ritsat ovat jo kassissa, nouhätä].”