Blogistan next week...

... is completely yours

Julistan mätäkuun alkaneeksi, pang! Luitte sen täältä ensin. Paisepisarointi MAT[MarkkinatArvotaanTykillä]ti ja TEP[TeeEnsinPerässä]po tartunnan välttämiseksi poistun varmuuden vuoksi niin isänmaasta, äidinkielestä kuin Blogistanistakin henkeäsalpaavan jännittävälle Itämeren ympärileikkausajelulle nyrkkiraudan [sekä eventually kyllikin] ja ajonkestonestolääkityksen kera.
 
Ellei kaikki haavat aukea ja rupea solkenaan rähmä-märkimään, arvet arveluttavat kynsiinny verille tai mätäpaiseinen muhkea minäni turpoa itseäni suuremmaksi kyynelehtiväksi kyynikoksi, saatan saattaa sata sanaa saatanallista säettä särvintä sätkyttelevien paukaustenne ulottuville taas elokuutamolla.
 
Mät[k]ikää keskenänne. Älkääkä helkkarissa peruko tilauksia.
Edit - melkein unohtui: Varo vaan!

Nyt vasta onkin torstai toivolla turvotettu

Kas kun on ainailonan viimeinen, viheliäinen töihinlähtöaamu ennen [varsinaista, sitä pääasiallista] lomaa! Hahaa – toivon, että saan ahterini kopperooni edes jossain säällisessä virka-ajassa ( = ruokatuntiin mennessä).

Pikaisena vastineena [viilaan sitä sivupaneelia vasta _loman jälkeen_ aatoksella, nyt tärittää liikaa] Räpyläpölkyn usutukseen blogipromotemeemistä heitän vinkkikehään Peggyn – blogi joka ei pääse listalle alaviivojensa takia. Peggy kirjoittaa hyvin ja monipuolisesti, takertumatta yhteen aiheeseen. Lisäksi blogin ulkonäkö on jo Maalaisesta ja Sediksestä tuttu paskanruskeankukertava retro-härdelli-kuosi [no ei sun ihan pakko ole sitä vaihtaa], joten suurempaa inhorealismia ei siitä syystä pitäisi esiintyä [ainakaan näppylöinä].

Peggy väittää jopa syöttäneensä perheelleen reseptibloggaamaani suklaakakkua ja etenkin mies on tiettävästi vielä suopea ja hengissä. Ananasmehu on loistava idea, blögioin sen heti! Sinne reseptin ja hellan väliin syöksähdellen vaan nyt rohkeasti kaikki muutkin, heiluvaisilla tai ilman. Jopa kalasoppakeittiöihme Mea selättää tämän, jos haluaa ja BUNT voisi kokeilla satiinilakanoidensa välistä pientä suklaapommia – garantie – johan sävyttää shampanjan pirskahtavaa aamiaisaromia suloisesti.
 
Voihan sitä tietty ottaa rennomminkin... Beach partya tai jotain... ei tehdä mitään...  tralalaa... aamu... lomanen…JESS! 

Hakusanakimara

Olen tietoisesti pyrkinyt pitämään blogini tunnelmaltaan epämääräisen monimuotoisena. En halua leimautua jonkun tietyn asian jauhajaksi, koska en ole sellainen oikeassakaan elämässä. Haluan välillä verrytellä muka-humoristista läppää, välillä syvällisempää, monesti hippasen provosoivaa, toisinaan taas eläinperspektiiviä - unohtamatta niitä normaaleja ”nyt meni hermo” – kohtauksia aiheesta kuin aiheesta.

Hakusanat, joilla varovaaniin on viime aikoina tupsahdettu, eivät tässä valossa suuremmin yllätä.

• otollisin aika tulla raskaaksi? – sitä juuri minulta kannattaakin kysyä
  
• perunan pesukone – hänelle, jolla on jo kaikkea
  
• lokkien munat – muna on aina ajankohtainen aihe
  
• sormus pyörii tiede – mikä lie tiedemiehen sponsoroima osuma
  
• vanhuuden kynnyksellä – sielläpä juuri
  
• poronkusema kuvia – fotobloggaajat ottakoon tähän kantaa
  
• suosikkilelu kesä 2004 – action man
  
• äiti minihameessa – katoava luonnonvara
  
• imuroi karaoke cd – imurointi tuntuu varmasti mukavammalta,jos samalla laulaa karaokea
  
• oikea räystään mitta – kenpä tietäis sen
  
• rakkaus hömppää – mutta niin ihanaa
  
• hullu pöytä lämmin – aika skitso haku
  
• ooppeli on perseestä konsanaan – niin on
  
• kaunis pesijätär – vamppu kouraan vaan
  
• sääret +korkea+verenpaine – suonikohjujen riskiryhmää
  
• annetaan pitkäkarvainen kissa – eikä anneta!
  
• mitä huomenlahjaksi – Oh Lord give me a Mercedes Benz
  
• pinkki turkis – loistava valinta
  
• venäläiset tavat/ kuoleva potilas – en ihmettele asioiden yhdistämistä toisiinsa
  
• vatsa piukka – viittaan hermeliiniin, täältä on turha hakea
  
• puhe eläkeläiselle – jokapäiväistä vääntöä
  
• ensimmäinen suihin otto – tuskin muistan aikaa
  
• härkä tarrat – nii-i? Nasut on kivampia
  
• naimisissa tyhjää – en ihmettele
  
• tahdon olla villikissa - juu
  
• saunapuhdas boogie – kaunis, villi tanssi
  
• noita-akka - sitäkin
  
• miten kertoa kyllästyneensä – kas, siinäpä pulma
  
• pano seuraa porista – seuraakohan se tänne saakka?
  
• nuori liha houkuttaa - pidän enempi riippuneesta
  

Rohkeasti vaan jatkossakin googlettamaan!
Nim. ”Kaikki huomioidaan”

Kehvelineditkahvelit, kun on vähemmän saunapuhdasta boogieta pyörähtely tämän uudistuneen Bloggerin kanssa - pampuloita ei millään meinannut saada paikalleen juuri [ja vain] siihen kohtaan, mihin halusin. Jos remppaa Edit html ja Composen välillä, niin menee huomaamatta sotkuun koko juttu... armoa!

Loading, loading, loading…. varo vaan ku intiaani verkossa ratasastahtaa

Käytettävyysbloggaajat [ne, joita enimmäkseen seuraan ovat Matkalla, Tämä on minun sekä Käyttäjistä ja tarpeista] saavat tänään ainailonalta todella lämpöisen ja kannustavan aatoksen! Menkää ja julistakaa sanomaanne virtuaaliräikin ja -rummuin. Älkää lannistuko, vaan jankuttakaa itsepintaisesti järkeä verkon reijistä mustekalan lonkeroiden tavoin esiin pullahtaville kammokonseptien kannattajille periksi antamatta ja rautakouralla päätä silitellen. Kitkekää kaikki huuhaahörhövesiheinät hittoon yhteiseltä nettikasvimaaltamme pelleilemästä, ellei konseptipäällikön oma ymmärrys riitä tarjoamaan käyttäjälle myös vaihtoehtoja. Teidän hiirikädessänne on meidän hiirikätemme tulevaisuus ja jännetuppitulehduksen todennäköisyys. Vanhenevat suuret ikäluokat. Laskun maksajat, nettiostajat, deittailijat, bloggaajat, VR:n junamatkustajat ja kunnallisen byrokratian asiakkaat. Teette arvokasta työtä, mutta pitäkää enemmän melua! Käytettävyyskomissaari/direktiivi/työryhmä /what ever nyt ainakin EU:hun, vai mitä Stubbana?
 
On se nyt yhtä tuskaa yrittää surffata kaiken maailman hörhelösaiteilla, joista ei parhaalla tahdollakaan löydä etsimäänsä. Tavoitteena ei ollut sen kummempi asia, kuin buukata muutama hotelliyöpyminen Euroopassa. Tietoja ei löydy, tiedot ovat vanhentuneet, haku ei löydä tuloksia, navigaatio on ihan hanurista, apina-assosiointikin menee toistuvasti pieleen. Sivut eivät aukea kunnolla, flashia, appletteja, Gain puhlisheria, loading, loading…Hieman eksoottisemman paikallisen kielen lisäksi matkailupaikkakuntana itseään mainostavan käpykylän sivuilta ei löydy mitään yleisemmin ymmärrettävää kieltä, poppareita poksuu silmille loputtomana virtana ja hinnat ilmoitetaan varmuuden vuoksi vain dollareissa [tai punnissa], jos vaikka joku laskutaidoton jenkki [britti] olisi liikekannalla. Tarkkaan pitää tiirailla, jotta mikä lippu siinä nyt onkaan enklanninkieltä indikoimassa. Varo vaan. Hohhoijaa. Väsyin.
 
Harmittaa, että ei voi netin kautta hoitaa asioitaan joustavasti haluamanaan aikana itselleen sopivalla tavalla. Ei tässä millään ihan rupukalustolla kuitenkaan olla liikkeellä, näytön ja tuolin välissä piileskelee runsaasti [nyt väsynyttä] käyttökokemusta.
 
Viimeistään luottokortin numeroon loppuu meidän taloudessa rohkeus – jos ei ole Verified by Visa puoti, niin soitteluksi menee. Surullista. Ja epätaloudellista kaikille. Keletanattu. Mur.  

Kun helikopteri laskeutui varpaiden väliin

Missen päiväkirjasta
Kurnauskista, olipas vihdoinkin ihana viikonloppu mökillä! Tällä kertaa yhtenä kokonaisena päivänä ei tullut taivaalta ollenkaan sitä kiusallista, märkää kamaa, jolta suojautuakseen täytyy kaivautua poteroon viinimarjapensaan alle. Mikä lie ollut säähäiriö. Olipas autereista tassutella kuivin käpälin tiluksilla. Perhosten kanssa kävin tiukkaa hyppelyleikkiä, mutta ne mokomat olivat aina nopeampia. Sen sijaan sain kiinni helikopterin! Pörräsi mokoma turhake aikansa siinä kuononi ympäri, keskityin vimmatusti ja vhiups, huitaisin tarkan iskun käpälällä ja siihen jäi! Sananmukaisesti sai siipeensä. Pyörittelin sitä tassusta toiseen maassa pitkät ajat, räpistelikin vielä hetken, vaikka siivekkeensä menivätkin ihan ruvelle. Ei sitä kyllä syödä voinut, haiskahti niin hyönteiselle. Helpompi on käydä kupilla tankkaamassa. Näytin sen kuitenkin henkilökunnalle ja he kehuivat, että olen hyvä kissa metsästämään. Hörrhörrhörr….vähä mä oon hyvä!
 
Vaikka nyt olenkin ulkoilusta väsyksissä, vähän torkkumistani huolettaa, että mitähän nyt on tekeillä? Kas kun kuulemma loppuviikosta taas keikkaa pukkaa. Sitä erikoisalaani eläinterapiaa. Terapialle tuntuu olevan kovasti tarvetta; nyt näyttäisi tulevan oikein pidempi rupeama. Kyseessä on se sama mummitapaus. Taitaa vaatia pidempiaikaista hoitojaksoa, ennen kuin tuloksia on nähtävillä. Vähän jo stressaa edessä oleva työsarka, mutta minkäs teet, kun asiantuntijalla tuntuu olevan tuota vientiä. Kurrr[venytys]huoh.
 
Toisinaan kyllä ajattelen, että liekö kyseessä joku henkilökunnan juoni? Etteivät vaan olisi menossa johonkin kiinnostavaan paikkaan ilman minua! Kyllä minut voi ottaa mukaan minne vaan, olen hyvä misse matkustamaan, rohkea ja utelias luonteeltani. Paikalla ei suuremmin ole väliä, kunhan henkilökunta säilyy samana. Olen jo niin tottunut [ja kai vähän kiintynytkin] näihin tyyppeihin ja he osaavat hyvin oikkuni oivaltaa. Ei ne minua kyllä kokonaan voi hylätä, olen niin kertakaikkisen rakastettava. Ja onhan se tärkeää työtä se hoitotehtäväkin. Puuhnau, kestettävä on!
 
Ja juunau, olen täysin samaa mieltä karvaisten kaverien kanssa – meikätytön vessukassa on paras olla Cassiusta tai henkilökunta saa potkut. Tai ainakin kynnestä. Joku järjestys se pitää huushollissa olla.

Blogistan this week

Kas, taas on viikko viihteellä vierähtänyt ja on aika ympäristö-opin skannailukeräilyn kera viikonloppuun heräilyn. Mitä ihmettä kuuluukaan Blogistanin alati viheriöiville verbaalivainioille? Subjektiivisuudesta ei edelleenkään ole mitään älyllistä eikä edes kaupallista syytä tinkiä – here we go again...
 
Hämmentävän vilkasta ravia on viime päivien aikana esiintynyt varovaanin saitilla. Site Meter vinkuu falsetissa piirrellen toinen toistaan ylväämpiä käppyröitä. Auringonpistoksesta ei kai voi ramppaajia syyttää, mutta liekö jotain vettymistä arvostelukyvyssä epäiltävissä? Hiljainen heinäkuu, juupajuu, juupajoelta päivää.
 
Viikon myrsky blogigrogilasissa: Tiedemiehen lisääntymishuumassa laukomat euforiset säälipisteytykset saivat jopa mitävittuapitääkstaasottaakantaa-blogin heräämään kesäheinäelohorroksestaan kommentoimaan [ilmaiseksi vielä]. On se kovaa siellä huipulla. Kesän vietto. Pakkobloggaus sivaltaa nurkan takaa just, kun piti vetää koppa keppanaa. Päiväperhojakin voi lennellä klyyvarin alta. Armotonta menoa.

Viikon harmistus: Pahuksen tylsää tavaraa uutuuksissa. Koittakaa nyt edes vähän ilmehtiä populistisemmin. Teiniagstikiintiöissä paukkuu nyt pahan kerran. Ohi. Epätavallisuudessaan mielenkiintoinen sivusilmällä seurattava on [oletettavasti] miehen pystyyn pusaama hääblogi Blog on kuin olisi häät. Jos nyt vihdoin saisimme sitä miesnäkökulmaa ja tasapuolisempia häälahjavinkkejä.

Viikon paras: Sedis erittäin huolellisten ja mielenkiitoisten [ei siinä ole kirotusvirettä, ei] virtuaalinaapurilähiöraporttiensa kanssa. Tästä voisi tulla meemi, jos kukaan kenkään konsaan kuinkaan pystyisi paneutumaan analyseeraukseen vähintäänkään 50% pieteetillä Sedikseen nähden. Ah, kun Blogistan onkaan rikas banaanivaltio, kun viininpolkijoita löytyy joka rupaleelle.

Viikon uusi paukaus: Kesät, talvet... Marleena Dietrich. Mielenkiintoinen, kypsä blogi, jonka ääressä ei kypsy. Pientä painetta sinne tuotantopäähän... nynniitä lukijoita rupee tuleen, kun top-etusivulta linkkaa;)

Nääsvillen blogimiitti: Status 16.07.2004 by varovaan@observer.blogistan
Armon aateliset ovat jyrähtäneet ja päätös on syntynyt (hallelujaa, just in time!). Synnytyksessä ei nähtävästi ollut mukana yhtään häiriöksi tavallisesti luokiteltavaa naista. Säänhaltioita uhmaten Nääsvillen katras kirmaa perjantaina 16.7 klo 16.00 Sorsapuistoon Birdy-lintuhäkkien edustalle arvatenkin pussit täynnä. Myräkän yllättäessä miitti pidetään ehkäpä sittenkin Koirapuistossa, ei sitä vielä voi kukaan tietää. Puisto kuin puisto. OB-serveri jää kärkkymään rasvaisia raporttimerkintöjä tapahtumasta... ehkäpä jo ensi viikolla !
 
Haa - Kysyn vaan is back! Ja yhdellä päivitysräpsäytyksellä takaisin keulilla. Lehti tosin on hyvässä kiipimisiskussa, varo vaan Kysyn vaan. Vai onkohan Lehti sittenkin Kysyn vaanin lomainkarnaatio – blogi joka suoltaa lomanvirkistykseksi uutista anonyymina kysynvaanina tosta vaan. Hmmm...
 

Kulkurin iltatähti

Rakas yksinhuoltajaystävättäreni on pitkästä aikaa tavannut Oikean Miehen, miehen jonka rinnalla kaikki entiset näyttävät ämmiltä. Onni kukoistaa ja vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta, vaimeaa hääkellojen kumua on jo kuultavissa horisontissa. Ystävättärelläni on kaksi teini-ikäistä lasta ainoasta aiemmasta avioliitostaan. Isän osallistuminen lasten kasvatukseen eron jälkeen on ollut lakisääteistä ja marginaalista; lapset ovat melkoisen takertuneita äitiinsä. Perheessä on kuitenkin asiat ja arvot suht’ kohdallaan, elävät henkisesti rikasta ja hyvää elämää taloudellisesta niukkuudesta huolimatta.

Uusi [äärimmäisen mukavan tuntuinen] urho hönkäilee kiihkeänä [lapsettomana] yhteisen babyn perään, vaikka ystävättäreni fysiikka [eikä enää ihan ikäkään] paljon sairastamisen takia lapsihaaveisiin suuremmin kannusta. Mutta lempeän painostuksen edessä, huumaavan rakkauden sokaisemana ja hyvänolon adrenaliinipilvessä saattaahan tuo sananmukaisesti antautuakin. En tiedä tuleeko tästä aiheesta heidän suhteessaan mikään kynnyskysymys tai sen kummempi kriisi. Ei se minulle kuulu.

Olen vaan jo pitkään ihmetellyt ympärilläni hyöriviä vastaavia yksinhuoltajaystävättäriä – miksi rakkauden todisteeksi täytyy vielä vanhemmillakin päivillä pusata se yhteinen vauva, iltatähti jo olemassa olevien lasten lisäksi? Vaikka lapset on juuri saatu pahimman ja vaativimman vaiheen yli ja olisi aikaa vihdoin itselle ja uudelle suhteelle. Eikö siitä lastenhoidosta vieläkään ole saanut tarpeeksensa? Pelätäänkö uuden miehen jatkavan matkaa, ellei jälkeläistä rupea kuulumaan? Onko yhteinen vauva miehelle jonkinlainen välttämätön [tai ainakin toivottava] rakkauden todiste, etenkin jos nainen on jo aiemmin hedelmälliseksi osoittautunut [mulle kanssa, kun se on muillekin tehnyt]? Tunteeko uusiomies olonsa jollakin tavalla uhatuksi suhteessa, jos ei perhekuviossa ole ”omaa” jälkeläistä? Vai onko kyseessä vain keino koukuttaa akka tiiviimmin nilkkaan kiinni? Voihan se tietty olla, että saatavilla on vuosisadan parhaat geenit, joiden edessä naisella ei sitten vaan ole vaihtoehtoja...

Valitettavan usein olen ollut todistamassa myös sitä, että toisen/kolmannen/neljännen kierroksen babyboom-perheenperustamisrupeamissa loppujen lopuksi päädytään muutaman vuoden päästä taas siihen samaan, usein ankaraan yksinhuoltajan arkeen. Aloitetaan alusta oman elämän alkamisen vartoilu. Meneehän se aika niinkin. Koskaan kun ei voi tietää. Varo vaan.

Tositarina: Nettilempi

Ylen ykköseltä tuli tiistaina puolen tunnin dokkari otsikon aiheesta. En tiedä, mikä on ollut dokumentin tekijöillä valintakriteerinä näille viidelle eksemplaarille, joita ohjelmassa esiteltiin. Mielenkiintoinen galleria joka tapauksessa.

Rääväsuinen, kahden tarhaikäisen lapsen yksinhuoltaja kiljuvine kakaroineen [etsii viriiliä huoltajaa perheelleen, sellaista jonka seurassa voi vaikka pieraista sen kummemmin säästelemättä]. Akateeminen kypsempi daami, jonka nettityöskentelyä vartioi kauriinpää [haussa myös henkistä luonnetta kirjoituksissaan osoittava liikunnallinen toveri, seksiä unohtamatta]. Pyörätuolissa iloisesti huristeleva cp-vammainen [kokemuksia livetälleistä, joissa vastapuoli on paennut paikalta havaitessaan herran rullaavaan paikalle ei ihan Kawasakilla]. Eronnut, 40-kymppinen maskuliinitavis [heikko itsetunto, huolissaan omasta kelpaavuudestaan oli laatinut mahdollisimman tylsän tavis-ilmoituksen]. Simpsakan oloinen, ihmistuntemustaan syventävä headhunter, nainen parhaassa iässä [tavannut jo noin 100 miestä – jutusta ei käynyt ilmi, oliko miehet kohdattu tutkimustarkoituksessa vai syvällisemmässäkin mielessä].

Vain pyörätuolipoika oli löytänyt netistä itselleen vaimon [hoitsun], häitä oli jo tanssattu ja perheenlisäyksestä haaveiltiin. Muiden kokemukset olivat toistaiseksi olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita, lyhytaikaisia tai hilpeitä. Veikkaan, että yksinhuoltajan kohdalla ei ohjelma ainakaan tuonut lisää rapsetta postilaatikkoon. Ellei sitten joku Blogistanin ATM:istä innostuisi yrittämään.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että melkoista ihmistuntemusta, sitkeyttä ja arviointikykyä tarvitaan, jotta usean sadan vastauksen [naisen ilmoitukseen] joukosta pystyy [ja jaksaa] erotella ne, joiden kanssa kannattaa jatkaa turinointia. Huomasin myös, että ”pyörryksiin kirjoittaminen” erottelee sitten seuraavassa vaiheessa copy-paste pellet pois pelistä. Kunhan lataa vaan täydeltä laidalta mahdollisimman paljon kannanottoa vaativaa lyriikkaa ja katsoo, ketkä kykenevät vastaamaan. Vain tosimiehet [tositosi tai tosipuutteessa] jaksavat yltyä itsensä ylittäviin verbaalisiin tempauksiin huomatessaan päässeensä välieriin. Siitä sitten väsyttelemällä ja hieman provosoimalla erottuu lopulta ne helmet, joiden kanssa päätyy livetapaamiseen.

Pettymyksiä mahtuu aina joukkoon. Parasta onkin asennoitua tapaamiseen niin, ettei ylläty mistään. Ottaa jokainen onnistunut kohtaus positiivisena yllätyksenä, jos niin sattuu käymään. Itselläni pahin floppi oli muuan nuorempi mies, jonka kanssa sanailu sujui meilissä hämmentävän hyvin ja tyyppi vaikutti tosi kypsältä ja mielenkiintoiselta. Olin sopinut treffit ruokaravintolaan tarkoituksena viettää tunnelmallinen ilta hyvän pöperön ääressä. Pyyhältäessäni paikalle kyseinen villapaitaan verhoutunut [ihan tavallisen mukavan näköinen], nysvähtävä arkajalka sananmukaisesti lähes vajosi pöydän alle, kun reippain amatsonin ottein lähestyin kohdetta. Lisäksi hänellä ei ollut nälkä [kävin just tossa matkalla syömässä – what the fuck?] eikä hän liioin juonut edes tuopposta [jäävettä lutkutteli sen kituliaan puolituntisen, mitä tapaaminen näin ollen kesti]. Ja vielä läppäkin lakkasi viiden minuutin päästä lentämästä. Jälkeenpäin hän kuitenkin meilaili vielä mukavia kirjelmiään, missä pahoitteli menneensä pahasti kipsiin! Myöhäistä, loverboy. Carpe diem tai vajoa sitten sen pöydän alle forever.

Onnistuneista tapaamisista taas saa uskoa jatkaa haahuiluaan virtuaalimarkkinoilla. Ei se Resurssikaan sieltä ensimmäisten joukossa vastaan surffannut. Mutta löytyi kuitenkin.

Ei se haittaa eikä se kulu, nauttikaa!

Ihmissuhteissa käydään jälleen vilkasta keskustelua never ending aiheesta, saako vai eikö saa ja jos saa niin miksi ja miten. Ja miten voi antaa oikeaoppisesti leimautumatta kyseenalaiseksi yksilöksi. Nyt kesän kunniaksi jyrähdän kokemuksen syvällä rinta-äännähdyksellä. Perkele!

Seksi on täysin luonnollinen asia ja kuuluu aikuisen ihmisen psyykeä ylläpitäviin toimintoihin. Itse asiassa se on tarve samalla tavalla, kuin nälkä tai jano. Hankkiutukaa mahdollisimman pian eroon neitsyydestänne, niin pojat kuin tytötkin. Hankkikaa monipuolisia kokemusta eri seksipartnereiden kanssa, ennen kuin sitoudutte siihen yhteen ja samaan jyystöön. Pelatkaa reilua peliä [myös naiset], hakekaa nautintoa ensin ja aviomiestä vasta sitten. Opetelkaa ennen kaikkea tuntemaan itsenne ja mistä pidätte, runkatkaa aina kun silmä välttää. Älkää tyytykö mihinkään hikiseen rynkyttävään penetraatiopässiin, vaikka sillä olisi kuinka iso. Etsikää sitä, joka saattaa teidät saamaan kunnolla. Se voi viedä kauan, mutta on sen arvoista. Koko ei ratkaise, vaan taito. Taitavaksi ei tule, ellei treenaa. Yksi tapa treenata on etsiä kurttu otsassa sitä muilta osin ”oikeaa”, mennä naimisiin sen ensimmäisen kanssa ja treenata avioliiton aikana kotona tai toisaalla tai vasta avioeron jälkeen. Toinen tapa [ehkäpä modernimpi nykyisin] on treenata ensin ja ”naida” sitten [jos tarpeen].

Ilman harjoitusta ei tule missään lajissa hyväksi. Ei mäkihypyssä, kilpavoimistelussa eikä seksissä. Tavara ei siitä miksikään kulu, jos sitä käytetään eikä markkina-arvo oikeasti muuta kuin parane kokemuksen myötä. Niin kauan, kun harjoitteluun ei sekoiteta liikaa tunteita, on ”mekaaninen” toimintakin oppimismielessä täysin hyväksyttävää. Paskapuhetta, että ei kokeneempi nainen kelpaisi ”vaimoksi”. Pöh. Asiaa pitää katsoa siltä kantilta, että mikä sille kokeneelle naiselle kelpaa. Ei sitä mitkään untuvikot pysty tyydyttämään. Siksi voi neitsyyttään pidätelleen ATM:n asema kilpailutilanteessa olla melkoisen heikko.

Jokaiselle naiselle suosittelen, että menkää köysiin. Jonkun taitavan bondage-hemulin käsittelyyn, joka kohtelee teitä kunnioittavasti, hyvin ja tarpeitanne arvostaen. Heittäytykää itsekkäästi nauttimaan ilman mitään suorituspaineita. Vain täysin aseettomana ja luottavaisesti antautuen pääsee todelliselle huipulle. Sen kokemuksen jälkeen tietää mitä haluaa ja osaa ilmaista itseään paremmin kumppanilleen. Tärkeintä on tuntea itsensä. Vasta sitten voi antaa itsestään muille.

Ugh! Olen saanut. Sanotuksi.

Oi sanoi siili, olen tunteellinen SM-siili

Mökillä oleskelu näillä suvilla vaatii todellista masokistitaipumusta. Karskia otetta tarpoa hampaat irvessä, varpaat märkinä ulkohuussin ja tuvan väliä. Perverssiä halua vetää heinäkuussa päälleen tuulihousut ja fleece. Kärsivällistä lämmittelyloitsuntaa, jotta saa matalapaineessa grillin syttymään nihkeillä puilla ja sytykkeillä. Kivuliasta kitkentää kumisaappaissa sateen liottamalla vesiheinäplantaasilla. Ja paljon brandya, ettei palele eikä ihan hervottomasti ota pannuun.

Sateisen lauantaipäivän hupina möksällä tiirailin toisella silmällä vanhaa kotimaista mustavalkoelokuvaa ”Kertokaa se hänelle”. Mikä ylitsetulviva paatos ja vanhanaikainen viattomuus siitä huokuikaan. Nostalgista, tunteita herättävää muinaismusiikkia ja sydäntäriipaisevan koskettava, simppeli juonikuvio. Mauno Kuusisto pasteerasi komean korskeana upslaakipöksyissään. Sairaanhoitajalla oli hilkka päässä ja puku napitettuna leukaan asti, ei vilahdellut napakoru ei. Soppaa syötiin ja leivän päälle läiskäistiin tiinusta voita. Kaikki ol' niin hellää, hyvää ja puhdasta, kirkasotsaista. Ei epämääräisiä sivujuonteita, venkoilua tai yllättävää rähinä-äksöniä. Yksinkertaista romantiikkaa ja tarinankerrontaa, juonen arvaa jo ensimmäisen vartin aikana. Ihanaa. Loppukohtauksen aikana puhkesin vuolaisiin kyyneliin. Happy end.

Kyynikon kyyneleet ovat merkki siellä jossain sisimmässä herkällä laukaisimella sykkivästä sydämestä. Niin kauan, kun tuntee voimalla ja vimmalla, on toivoa. Kertokaa se hänelle.

Nyt kotona tuoksuu märkä kissankarva. Tuoksahdus tuo mieleen lapsuuden mäystinhiihtoreissulla nuoskalumessa kastuneen lapasen. Aitoa villaa.

Markkinaskannaus

Näin tangomarkkinoiden kynnyksellä sopii skannailla hieman Polkkalandian suuntaan – mitäs festaria meillä pukkaakaan? Festivaalitoimiston haparoiva havainnointi on erittäin subjektiivista ja köyhää, mutta tyhjää parempi.

BUNT – polkkakarkelot Oulussa! Viikoittainen tapahtuma. Lue lisää ensi viikolla Blogistanista. Vai oliks se Blogos.

Kolmen Toivon Kärki lomailee jossain päin anti-Blogistania – no nasty details at all. Pakotettava näppäimille kohdattaessa ja varoitettava, että yks Schizo väijyy tuulen alla parempaa sijoitusta. Ja Lehti kiipeää säärtä pitkin rivakalla vauhdilla.

Beninroipe uhkaa köyttää itsensä lomalle. Ahistaa. Oliks nyt jo Tuska-festivaalit?

Ihmisnuhteiden kommenttiosasto on hiljentynyt. Ovatko ATM/ATN vihdoinkin löytäneet toisensa? Vauvalehti imee vain kosifantuttia?

Menopussi nähtävästi vieroittaa meidät laadukkaista kirjoituksista toveneksi hulmutellessaan vehreämmille kommenttilaitumille. Vai onko sitä luotokorttia?

Lakiblogin kannattaisi ottaa yhteyttä Nurmelaan – jos sattuu olemaan virtuaalisiin avioeroihin erikoistunut juristi.

Tuottelias Maalainen pitää ilmeisesti Blogistanin ekokyläkarnevaalit heti, kun ehtii pukea meidät luomuvariksenpelättimiksi

Jännityksellä odotamme Poikamiehen treffiraporttia – natsaskos?

Nääsvillen blogimiitti: Status 9.7.2004 by varovaan@observer.blogistan
Luvassa pussiskumppaa Sorsapuistossa. Ulkokuntalaisten on syytä varoa ajautumasta läheiselle hautuumaalle.

Viikon paras: Moroskooppi - Mr Do not Sey more Butt ja mies näkö kulma synnytys Sali keskusteluun! Timantti!

Viikon uusi tilaus: Kyynhimassa tänään – kun löytyy Eikkaa, varo vaan veikkaa [x]

Koti on siellä missä sydänkin

Synnyin stadissa. Vietin aurinkoisen lapsuuteni kouluikään saakka Hämeessä. Kävin kouluni lähiön ankaran karaisevassa ilmapiirissä. Seikkailin kukkeimman nuoruuteni eri lähiöiden välillä. Mellastin kymmenen vuotta sinkkuna kantakaupungissa. Nyt keskiluokkailen taas lähiössä. Ei ole Volvoa. Misse ja Resurssi vaan.

Haluaisin kömpiä takaisin Hämeeseen. Siihen samaan taloon, jossa vietin elämäni ensimmäiset, onnelliset vuodet. Käpertyä natisevalle sohvalle nyppyisen shaalin syleilyyn hirvigobeliinin alle. Nuuhkia lapsuudesta tuttua, turvallista tuoksua. Lukea Valittujen Palojen lintukirjaa. Laskea kahvipensaan pavut. Palata kotiin.

Nettiostoksilla

Missen shoppailupäiväkirjasta
Kyllä tuo henkilökunta on hölmöä! Luulevat, että en ymmärrä netissä surffaamisesta mitään! Sitähän harrastetaan sentään hiirellä. Olen jo pitkään seurannut henkilökunnan touhuja koneidensa ääressä sillä silmällä. Etenkin tulostaminen on vallan kiinnostavaa; tarkkailen herkeämättä paperin ruksuttavaa matkaa kummallisesti vinkuvan vempaimen läpi. Yleensä sieltä sitten lopulta tuleekin minun kuviani ulos. Tykkäävät laittaa niitä seinälle ihailtavaksi. Ovat vieneet mummillekin jo muutaman. On minusta tehty hieno t-paitakin. Silloin olin kyllä vielä aika pieni, eikä turkkini ollut ihan niin hienossa, pörheässä kunnossa kuin nyt.

Viime perjantaina henkilökunnan läppäri oli jäänyt hetkeksi vartioimatta ja pääsin rauhassa tassuttelemaan sen näppäimillä. Vähän kun hiirtä käpälällä hamuilin, niin jopas osuin todella kiinnostaville sivuille:Leluja! Tilasin siltä naukumalta useita värikkäitä ja ropisevia, höyhenhäntäisiä hiiriä, Crinkle Ballin ja pari rapisevaa ötökkää. Naapurin hurtalle piffasin Mustan lampaan siitä hyvästä, että se näyttää todella pelkäävän ja kunnioittavan minua, kun oikein köyristän selkäni kaarelle ja sähisen osuessamme porraskäytävässä vastakkain. Ostosten maksu hoitui näppärästi saman tien henkilökunnan verkkopankissa, kun olivat jättäneet tunnarit lojumaan siihen koneen viereen. Nau, miten helppoa ja kätevää. Vähän teki mieli vielä sitä Villiä häntää, mutta jos sitten ensi kerralla...

Tänään paketti jo tuli! Henkilökunta haki sen pahaa aavistamatta postista. Eivät olleet kuitenkaan kovin vihaisia, koska tuumasivat itsekin, että ihastuttavia leluja olin valikoinut. Rahaakaan ei tuhlaantunut niin kovin hurjasti. Vaikka tarkkailin herkeämättä paketin avaamista, niin harhauttivat mokomat uudella hiirellä minut hetkeksi täppimään sohvan alle ja sillä aikaa tuikkasivat kaappiin piiloon suurimman osan uusista leluistani. Törkeää! Siellä nyt hautovat niitä ties kuinka kauan! Näin kyllä mihin ne laitettiin, joten jos vaan tilaisuus tarjoutuu, niin menen varmasti tonkimaan leluvarastoa omin nokkineni.

Sain leikkiin nyt vain yhden hiiren. Se on tosi kiva [itse asiassa paljon kivempi kuin se, jolla surffataan] – höyheniä on ihana pöllytellä! Kurr, täps, raps! Jospa piilotankin sen huomenna sinne hiirijemmaan, jonne olen vienyt jo tusinan verran muitakin hiiriä? Sitten voin varmaan kerjätä uuden. Henkilökunta ei kerta kaikkiaan pysty löytämään kätköäni, on se vaan niin ovelassa paikassa. Yhden jemman kerran kyllä löysivät, kun siivosivat perusteellisemmin. Vähän nolotti, siellä oli 9 hiirtä. Nyt olen jo ehtinyt piilottaa nekin uudemman kerran. Aina pitää olla ovelampi kuin henkilökunta. Nau!

Eikan päivän kunniaksi

Kaksi suosikkiani, jotka niin monta kertaa ovat auttaneet antamalla voimaa, lohtua ja rohkaisua.

Se kuitenkin liikkuu
Lapin kesä

Eikka rules! Loiri levylautaselle, n-y-t!

Sankaripyhimykset

"Ei mies ole mikään sankari.
Eikä nainen mikään pyhimys.
Molemmat ovat myös egoisteja, valtiaita, tyranneja, huijareita, väärinkäyttäjiä.
Ja tämän oivaltaessaan he pystyvät rakastamaan."
-Jörg Zink-

Niinpä. Mietihän sitä.

Niille, jotka lukevat rivien välitkin

Blogistanissa kytee romanssi, ihanaa! Sirotelkaamme kaikki ryysynterälehtiä ensisuudelman ympärille ja leijukaamme siivellä sfääreissä kukkahatut silmillä onnenmurua kuokkimassa. Evästä.

Tiedän, että täällä luuraa paljon pareja, jotka bloggaavat, mutta liekö kuinka paljon niitä, jotka ovat tavanneet toisensa Blogistanissa? Aihe kiinnostaa, koska olemme Resurssin kanssa tavanneet deitti.netin suopealla massamarkkinointituella [hän vastasi minun ilmooni, erottui omaperäisellä jutustelullaan muista ja sitkeydellään voitti silloisen reissuseuraskaban]. Mitä kaikkea tällä helvetinkoneella voikaan saada aikaan? Kertokaa.

Peggy tulkitsi rivinvälini oikein ja kommentoi osuvasti. Omaishoitajaa ahdistaa. Olen koko ajan tiennyt, että tämä tilanne äidin kanssa on jossain vaiheessa edessä. Nyt kun se on, niin yritän selvitä siitä kaikkien kannalta parhain päin. Kohti sossua käyn, varo vaan! Mielessä äidin saatesanat, että hän on koko ikänsä tehnyt töitä, kiristellyt kukkaronnyörejä ja maksanut veroja. Tuottanut yhteiskunnalle yhden [1] erinomaisen veronmaksajan, joka ei ole äitiyslomia, lapsilisiä tai muita tukiaisia koskaan tarvinnut, vaan maksanut korkeimman päälle vanhanpiian veroa siitä saakka, kun astui työelämään 17-vuotiaana. Ja nyt haluaisi mamma viettää turvallisen loppusuoran. Oikeutettu ajatus minusta. Olisi vaan pluiskauttanut meitä useamman, niin saisin jakaa tätä taakkaa jonkun kanssa.

Nääsvillen blogimiitti: Status 4.7.2004 by varovaan@observer.blogistan
Ajankohdasta lähes päästy yhteisymmärrykseen (16.7), mutta joku festivaalibugi vähän riepoo ja aiheuttaa uudelleen pohdintaa... Paikasta lukuisia ehdotuksia, mutta mikään ei vielä ole saanut aatelisten siunausta. Epätietoisuutta siitä, syödäänkö vai juodaanko. Räpistelyä kahden Rosson loukussa.
12 days and counting...

Täpäkät ouzohuikat Kreikalle - sinivalkoiset teki sen! Lisää hubaa luvassa olympiadeissa, nam.

Kun ei riitä

Onkohan se kylkiluun kanssa aikoinaan väsyksissä viikon päätteeksi näperrellyt Hyvä Luoja epähuomiossa sujauttanut naiseen [kaiken muun hyvän lisäksi] jonkun ylimääräisen, ylikierroksilla hurraavan riittämättömyys-syyllisyys –modulin?

Yllätin itseni taas rypemästä riittämättömyyden ryhäläjässä, saapastelemassa syyllisyyden suojuoksua ja onanoimassa ontuvan omatuntoni orvoissa onkaloissa. Moinen kärvistely estää yllättävän tehokkaasti elämästä nautiskelun ja hämärtää ne vähätkin onnenmurenat tomuksi ja tuhkaksi, jota ei näe. Varo vaan.

Omaishoitajalla on nyt tiukkaa. Äiti ei enää pärjää yksin kotona. Nyt täytyy hakea apuva. Loistava ajoitus [heinäkuu]. Voi kun olis isoveli!

Toiveista viis, tänä torstaina tahdon

”Tahdon lähteä ja tahdon palata.
Tahdon murjottaa ja pitkään halata,
tahdon paljon töitä, pitää aina lomaa,
tahdon outoa ja ihan ikiomaa.

Tahdon kaikkea, en juuri mitään,
löytää reitin länteen ja mennä itään.
Tahdon olla siellä, tahdon olla täällä,
rankkasateella ja helteisellä säällä.

Tahdon elää maalla, kaupungissa,
tahdon olla hiiri, villikissa.
Tahdon olla luja mies ja tuntea kuin nainen,
erottua joukosta, olla samanlainen.

Tahdon olla rautaa, pajupuuta,
kaipaan aurinkoa, kuin myös kuuta.
Tahdon jotain pystyttää, jotain alas suistaa,
tahdon kaiken unohtaa, niin paljon muistaa...”

Tämä on lainaus, jonka alkuperää en tiedä. Sain sen jo aikoja sitten sähköpostilla ystävältäni, joka ei viestissään lähdettä maininnut. Löysin viestin uudelleen, kun siivosin postiani [blame rainy day]. Toivottavasti en loukkaa kenenkään tekijänoikeuksia. Ajatelmarunoelma kuvaa vaan niin hyvin tämänhetkistä olotilaani, että en malta olla siteeraamatta. Ellei kukaan huuda omistusoikeudestaan hep, olkoon sitten vaikka [trad].

Innoittajana: Mean onnenmurustelut