torstaina, joulukuuta 09, 2004

Joulun odotusta n-y-t NYT!

Joulun odotus taitaa näihin aikoihin olla kukkeimmillaan. Tässä sitä vaan istutaan ja vartoillaan, jotta milloin sen puuropadan saa vihdoin panna porisemaan. Näemmä Kodin Anttilan kaitaliina-, jouluvalo- ja keinoköynnösosastoilla käy melkoinen kuhina. Kauppapäivä parhaimmillaan!

Täti Punapalttoinen on hinautunut paikalle tarkoituksenaan hankkia joulupöytäänsä perinteisen punasävyinen kaitaliina ja siihen yhteen sopivat tabletit [Miksi ihmeessä niitä lautasenalusia kutsutaan tableteiksi? Tulee pelkästään tautiset kattaukset mieleen.]. Ei hätää, koko Kodin Anttila on täytetty punavihersokeiden suosikkiartikkeleilla ja täti pääseekin tarmokkaan kyynärpäätaktiikkansa palkitsemana tuossa tuokiossa penkomaan oikeita nivaskoja. Kaksoisleuka täristen hän ruopii pinon alimmaisia esiin – niiden täytyy olla jotenkin parempia ja vähemmän rispaavia. Hiki puskee pintaan, ulsterissa on kuuma.

Setä Virheähattuisen tarkoituksena on hankkia perheensä ilahduttamiseksi riemunrienaavankirjava [mieluiten vilkkuva] jouluvalosarja, jonka hän näppäränä käytännön miehenä tuossa tuhauksessa ripustaa rivarinsa pihan ainoaan omenapuuhun oman väen ohella iloa ja valoa tuottamaan myös naapureille ja ohikulkijoille. Sopiva setti löytyykin suhteellisen helposti, mutta laadusta on syytä varmistua huolella ennen ratkaisevaa ostopäätöstä. Pitää löytää töpselinreikä, jotta näkee, että valosarja ylipäätänsä syttyy. Sen lisäksi on ruuvattava jokainen lamppu yksitellen irti, jotta voi todeta niiden toimivan. Hattukin pitää jo välillä laskea hyllyn kulmalle, toivottavasti ei unohdu sinne.

Äiti Monilapsinen sormeilee haaveileva katse silmissään hajamielisesti jouluköynnöstellinkejä. Ratasvankkuriyhdistelmässä rutajaa kaksi eri-ikäistä pikkulasta toppa-ahdingossaan. Kolmas tolpillaan kirmaileva on jo menossa leluosaston suuntaan, neljäs kouluikäinen soittaa samaan aikaan kännykkään. Äidin silmissä harhailee unelma runsaasti koristellusta kuusesta, jonka ympäri lapset rallatellen pyörähtelevät pukkia odotellessa ja puuroa sulatellessa. Kunnes parkaisu havahduttaa ja pitää ryhtyä tyynnyttelemään vankkuriväkeä.

Voihan Jonnan nännit sentään! Tempaisen vauhdilla viinipullotelineen kainaloon ja liukenen kassalle. Juu, tuli ostettua reissusta hieman täydennystä. Tarvitaan lisää säilytystilaa. Hetken huusholli muistutti jo Altian väliviinivarastoa. Onneksi oli vapaapäivä.

Meillä joulu on sininen, viini punainen ja mieli kultainen. Kunhan nyt malttaisi odottaa...

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home