lauantaina, joulukuuta 04, 2004

Läppärinroikottajan vapaapäivä

Tuo halvatun firmavempula oli salakavalasti kasvanut osaksi olkapäätäni. Tarranauhansa takertui talvipalttooseeni omistavin ottein. Piti olla samaan aikaan siellä ja täällä, välilläkin jotenkin hyödykäs. Kuljeskelin nyssykkä harteillain armasta työkalua syleillen, verkkopiuhat olalla roikkuen päivästä toiseen, paikasta toiseen. Tunsin kummaa leiskuntaa. Hartioissa meinaan; tykytti ja juili.

Kuka on keksinyt kutsua moista megapakaasia kannettavaksi? Ei semmosta kukaan ilokseen kanna, se on muka-pakkopullaksi naamioitua työnarkomaniaa, josta ergonomia on kaukana. Ja älkääkä vittuilko mistään ultrtalightmäkkäreistä nyt. Silloin kun meidän firmassa semmosia kannellaan, niin koiranputki on jo kuollut sukupuuttoon kumpuni päältä.

Nyt heittäydymme Resurssin kanssa vapaalle. Varo vaan vaikenee, mutta vaan hetkeksi. Odottakaa lopettamatta tilausta. Räksytämme taas kotvan kuluttua.
___
Vaanismi: Teppo ilman Mattia on kuin Varo ilman Kysyn. Terveisin Seppo vaan.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home